Suosipa vaan suomalaista – kunhan et hampaitas pese

Testauspaikkoina toimivat Vuosaaren Citymarket sekä pienempi S-market. Etukäteen laadittuun ostoslistaan oli valittu noin kymmenkunta perustuotetta. 

Testireissun perusteella kävi selväksi, että kotimaisuuden metsästäminen markettiostoksilla onnistuu pääasiassa hyvin. Mikään läpihuutojuttu se ei kuitenkaan ole.

Suomalaisdeodorantilla hikisempi hinta

Suomalaisen shampoon metsästäminen ei tuota päänvaivaa, valikoimaa löytyy itseasiassa varsin runsaasti. Esimerkiksi Citymarketissa on suomalaisvalikoimaan kuuluvat XZ, Linna, LV, Erisan sekä Erittäin hieno suomalainen shampoo. Suomalaisshampoo voittaa yllättäen myös myymälän hintakilpailun, sillä halvimmat kotimaiset saa noin 5-6 eurolla litra. Halvin muualla tehty (Pirkka) maksaa jo liki 8 euroa litra ja muut vähintään 10 euroa litra.

Deodoranttihyllyllä valikoima supistuu sen sijaan hyvin ohueksi. Suomalaisdödöjä löytyy muutamia kappaleita siinä missä ulkomaisia on kokonainen armeija. Kotimainen häviää myös hintakamppailun, sillä halvin suomalainen deodorantti maksaa noin 3 euroa, halvin ulkomainen puolestaan noin 1,8 euroa.

Made in missä lie?

Itsensä siistimisen kompastuskiveksi osoittautuu hampaiden pesu. Citymarketista ei löydy kotimaista hammastahnaa – paitsi lapsille, joille on tarjolla Oxygenin Muumi- ja Herra Hakkarainen -hammastahnaa. S-marketissa on tarjolla Oxygenin hammastahna myös aikuisille.

Hammasharjahylly on kuitenkin suomalaisittain tyhjä. Hampaitaan harjaavalle on tarjolla sen sijaan melkoinen maailmanympärysmatka, sillä pesuvärkikseen voi valita esimerkiksi Kiinassa, Malesiassa, Irlannissa, Sveitsissä, Vietnamissa, Espanjassa tai epämääräisemmin ilmaistussa EU:ssa valmistetun hammasharjan. Lisäksi Pepsodentin hammastahnat ovat Made in missä lie – pakkauksia tavaamalla ei valmistuspaikka käynyt selväksi.

Hyvin pyyhkii ja pesee

Suomi on paperinvalmistusmaa, joten mikään ihme ei ole, että kotimaista vessa- ja talouspaperia löytyy kaupasta helposti. Myös paperihyllyssä vaanii kuitenkin yllätyksiä. Kaikkia saman merkin tai tuoteperheen papereita ei nimittäin välttämättä valmisteta Suomessa. Esimerkiksi Pirkan WC-papereista kuvioitu ja luonnonvalkoinen tehdään Suomessa, mutta pehmeämpi, valkoinen ja 12 rullan paketti ei. Myös osaa Lambi-merkin tuotteista valmistetaan muun muassa Saksassa ja Ruotsissa.

Kodin siivous- ja pesuhommat eivät suomalaisuuteen kaadu. Tiskiainehyllystä löytyy muutamia suomalaisvaihtoehtoja, mutta hintaa on noin puolet enemmän halvimpaan ulkomaiseen verrattuna. Kotimaiset tiskiaineet tosin ovat useimmiten erikoistuotteita: luontoystävällisiä tai herkälle iholle suunnattuja.

Pyykinpesuaineissa pulverina myytävä avainlippua kantava Serto kuuluu halvimpiin vaihtoehtoihin. Sen sijaan nestemäinen Serto on taas selvästi kilpailijoitaan kalliimpaa. (Citymarketissa 4.59 litra, halvin ulkomainen puolestaan 2,50 litra.)

Koiralle kyllä - kissalle ei

Koiranomistajien ei tarvitse saada haukkuja siitä, ettei karvakaverille olisi tarjolla kotimaista ruokaa. Molemmista marketeista löytyy suomalaista Best In-koiranmurkinaa, sekä erilaisia Oscar-herkkupaloja. Kissanruokahyllystä ei sen sijaan pelastavia avainlippuja löydy. Etikettejä tavaamalla selviää, että kissan eväät tulevat tänne usein muun muassa Ranskasta tai Thaimaasta. Monissa eläintenruuissa alkuperämaa selviää kuitenkin vain tehdasmerkintöjä jäljittämällä.

Pastaa, vaan ei spagettia

Suomessa valmistettua pastaa kyllä löytyy, mutta testikohteeksi valittu spagetti tuottaa poikkeuksen. Esimerkiksi Myllyn Paras valmistaa kyllä muita pastalaatuja Suomessa, mutta spagetti tulee Italiasta.  Myöskään Suomessa valmistettuja lasagnelevyjä ei löydy.

Yhden yllätyksen tarjoaa myös Fazerin paistopiste. Pikkupränttiä selaamalla käy ilmi, ettei kaikkia paistopisteen tuotteita ole suinkaan valmistettu Suomessa. Joukosta löytyy muun muassa belgialaisia leipomuksia.

Hämmentävä hillohylly

Koska suomalaisperiaatetta noudattamalla saisi sanoa valtaosan vuodesta hyvästit tuoreille hedelmille ja marjoille, täytyy lohtua etsiä joko pakkasesta tai esimerkiksi hillohyllystä

Hillojen alkuperän selvittäminen etikettien perusteella on kuitenkin melkoinen suo. Esimerkiksi avainliput ovat hillojen kyljessä harvassa. Herkkumaan hilloista sellainen löytyy, kotimaiseksi kuvittelemastani Saarioisen hillopurkista ei. Saarioisen hillopurkkeja tavaamalla en tule kovinkaan vakuuttuneeksi sen paremmin marjojen alkuperästä kuin valmistuspaikastakaan. Pirkan hilloista selviää, että ne on valmistettu Suomessa – mutta marjojen alkuperä jää jälleen hämärään.

S-marketista löytyy lopulta Meritalon-hilloa, jossa sekä marjojen alkuperämaaksi että hillon valmistuspaikaksi ilmoitetaan yksiselitteisesti Suomi.

Rainbow'n kolmen marjan hillo antaa lopulta ehkä pientä valoa siihen, miksi hillohyllyllä kotimaisuus tai alkuperä ylipäätään voi hämmentää. Purkin kansimerkinnät kertovat, että tarkastelemaani hilloon on käytetty marjoja Kiinasta, Puolasta, Kanadasta ja Ukrainasta. 

Elämme globaalissa kauppamaailmassa.