"Suomi on valkoisen miehen taakka"

Nimi saattaa johtaa harhaan, sillä periaatteessa siinä ei ole asiaa Suomesta, eikä tosiasioita. Kirja on romaani, joka kertoo miehestä joka saa Suomen Oslon suurlähetystöltä tehtäväkseen tehdä norjalaisille esitteen Suomesta. Esitteentekijä on haluton matkustamaan Suomeen ja ottamaan selvää asioista. Esitteen mukaan Suomen presidenttinä toimii Urho Kaleva Kekkonen.

Kirjailijan itsensä mielestä esitteentekijän Suomi-kuva on yhtä kliseinen kuin muillakin norjalaisilla.

- Suomalaiset tunnetaan melankolisesta, jopa depressiivisestä elämänasenteesta. Se tarkoittaa alkoholin juomista ja itsemurhien tekemistä. Se on myös kirjan päähenkilön käsitys Suomesta, Loe kuvailee.

Norjalaisten käsitykseen Suomesta on kirjailijan mukaan olemassa selityskin.

- Se Suomi-kuva, jota Norjassa vahvistetaan median, kirjallisuuden ja elokuvien kautta, sai pohjansa suomalaisista TV-sarjoista. Tätä TV-teatteria näytettiin Norjassa silloin kun minä olin lapsi. Ohjelmat olivat synkkiä ja raskaita. Niissä ei juurikaan puhuttu ja välillä lyötiin kaveria kirveellä päähän. Se kuva Suomesta on jäänyt elämään Norjassa. Se on myös humoristinen kuva, ja siksi norjalaiset toivovat, että sitä kuvaa vahvistetaan, Loe kertoo.

Yksi Suomi-kuvaa Norjassa uudelleen muokannut tapahtuma oli Lahden dopingskandaali. Kirjailija Loe vakuuttaa, että norjalaiset olivat silloin pikemminkin pettyneitä kuin vahingoniloisia.

- Se oli erittäin traagista. Olen aina pitänyt Myllylästä, joka on vahva ja urhea suomalainen. Olen katsellut kun hän juoksee metsässä ja suolla. Tämä uusi käsitys Myllylästä oli hyvin kiusallinen muuallakin kuin Suomessa.

Erlend Loe istuu täysin rentona Sibeliuspuistossa kuunnellen säveltäjän musiikkia, vaikka hänen itsensä luoma esitteentekijä on vakuuttanut Jean Sibeliuksen olevan vaarallinen.

- Päähenkilö tulee siihen tulokseen, että se dynaamisyys, pimeys ja synkkyys, jota Sibeliuksen musiikki sisältää, on hengenvaarallista. Se edustaa muutosta. Se toivoo muutosta, jota hän ei omalle kohdalleen halua. Hän haluaa kaiken muuttumattomana, mutta Sibeliuksen musiikki on helvetillisen dynaamista ja hän pelkää sitä. Hän kirjoittaa esitteeseen, että Suomeen voi kyllä matkustaa, mutta omalla vastuulla. Sibeliuksesta kannattaa pysytellä mahdollisimman kaukana.

Vieläpä Sibeliusta pahempi uhka esitteentekijälle on vesi, ja sitäkin Suomessa riittää.

- Vesi on mahtavin symboli muutokselle ja siksi hän pelkää vettä. Hän tietää kyllä hyvin, että Suomessa on paljon järviä. Oliko se peräti 300 000? Hän yrittää olla ajattelematta sitä ja hän myös yrittää olla mainitsematta vettä ja järviä Suomi-esitteessään, kirjailija selittää.

Kirjailijan oma Suomi-kuva on esitteentekijän traumoista huolimatta varsin positiivinen:

- Arvostan suomalaista huumoria, joka on eräänlaista vähättelevää kerskailua. Tai sitten melankolista huumoria, jota esimerkiksi Aki Kaurismäki esittelee elokuvissaan. En tiedä paljoakaan suomalaisesta kulttuurista, mutta voin sanoa pitäväni Suomesta. Ne suomalaiset, jotka tunnen, ovat vaikuttaneet positiivisesti käsitykseeni Suomesta.

(MTV3)

Katso Miika Nousiaisen juttu

(Huomenta Suomi 30.08.2002)