Suomessa salamoi aiempaa vähemmän

Salamatiheydellä eli salamoiden määrällä sataa neliökilometriä kohti mitattuna tämä on viides peräkkäinen vuosi tilaston aallonpohjassa. Tarkka syy ei ole tiedossa.

- Voiko sitä muutaman vuoden perusteella väittää ilmastonmuutosta syyksi? Myös auringonpilkkujen määrän merkityksestä kiistellään, Ilmatieteenlaitoksen tutkimuspäällikkö Tapio J. Tuomi pohtii.

Salamatiheydeltään huippuvuosia ovat olleet järjestyksessä 1972, 1988, 1973 ja tuoreimpana 2003, jolloin Pohjanmaalla jyrisi Keski-Euroopan malliin.

- Keski- ja Etelä-Euroopassa on joka kesä rajuille ukkosille suotuisia ilmamassoja. Vuonna 2003 ne kulkeutuivat tänne pohjoiseenkin, Ilmatieteenlaitoksen tutkija Antti Mäkelä valottaa.

Tuomi ja Mäkelä ovat kirjoittaneet kirjan Ukkosta ilmassa, joka julkistettiin tänään. Se on jatkoa Tuomen vuonna 1993 tekemälle Ukkonen ja salama -teokselle.

Tuomen tavoitteena oli saada kasaan uusi teos ennen eläkepäiviä. Aikataulu osui nappiin: hän jää pois päivätyöstä nyt perjantaina.

Merkittäviä tuhoja

Tuomi sanoo, että ukkosia on Suomessa ylipäätään melko vähän, vaikka aineelliset tuhot ovat merkittäviä.

- Jos salama iskee vähänkin huonoon paikkaan, se pimentää koko kaupungin. Tuulituhoja aiheuttavat monisoluiset, laaja-alaiset ukkoset, jotka vyöryvät ja ikään kuin keräävät lisää voimaa, Tuomi viittaa esimerkiksi suuria metsätuhoja aiheuttaneisiin myrskyihin eri puolilla Suomea.

Ilmastonmuutos voi lisätä hieman ukkospäiviä, koska talvet ovat aiempaa lyhyempiä. Koska ukkospäiväksi riittää, että jossain päin Suomea välähtää yksikin salama, kevään aikaistuminen ja syksyn pidentyminen voivat lisätä tällaisten päivien määrää.

Tosin myös talvella voi salamoida: sakean lumipyryn aiheuttama kuuropilvi, joka on vähemmän sähköistynyt kuin kesäinen ukkospilvi, voi toisinaan tuottaa muutaman salaman..

- Sää vaihtelee niin suurella välillä, että ukkosia on aika vaikea ennustaa, tunnustaa Mäkelä.

Vanhat tutut suojauskeinot

Välähtelevä ja jyrähtelevä taivas herättää monessa ihmisessä kauhua.

- Ukkosta ei tarvitse pelätä, mutta siihen pitää suhtautua kunnioittavasti, Mäkelä sanoo.

Kaiken keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että salamaniskuun kuolee keskimäärin vain yksi suomalainen kahdessa vuodessa. Ukkoselta suojautumiseen pätevät edelleenkin vanhat keinot.

Puun alle ei edelleenkään kannata mennä ja myös vesiltä on parempi pysyä pois niin uimarien kuin pienveneilijöidenkin - jo senkin takia, että ukkosen tuomat tuulenpuuskat voivat paiskoa pienempiä paatteja ikävästi.

- Kun rintamaukkonen tulee päälle, pienemmällä järvellä ehtii vaikka rantaan. Jos kuljetaan Saimaalla, siellähän on horisonttia mitä tarkkailla, Tuomi luettelee.

Ukkonen voi kuitenkin joskus yllättää. Tuomi korostaakin, että säätiedotukset kannattaa kuunnella ja lisäksi tarkkailla taivasta. Myös hiostava, hautova ilma on merkki siitä, että kovin kauas järven selälle ei kannata soutaa.

(MTV3 - STT)