Suomella matkaa pyöräilyn huippumaaksi – katso grafiikka

Pärjää, muttei loista. Suomi tarvitsisi pyöräilymaana lisää rohkeutta ja itseluottamusta yltääkseen kiitettävään arvosanaan.

Eurooppalaisen pyöräilyjärjestö ECF:n mukaan Suomi on Euroopan neljänneksi pyöräilijäystävällisin valtio. Viime vuonna julkaistussa barometrissa edellä ovat vain pyöräilyn huippumaat Tanska ja Hollanti sekä naapurimme Ruotsi.

– Mutta Suomen vertaaminen pyöräilyasioissa Tanskaan ja Hollantiin on kuin vertaisi Kenian maanteitä Suomen maanteihin, tarkentaa tutkijatohtori Kalle Vaismaa Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Hän on väitellyt eurooppalaisten kaupunkien pyöräilystä ja johtaa parhaillaan Ihmisläheinen kaupunkiliikenne -tutkimusryhmää.

– Suomi on suunnilleen samalla tasolla kuin Ruotsi ja Saksa. Esimerkiksi joissain Saksan kaupungeissa tosin ollaan paljon meitä pidemmällä.

Kaksi ongelmaa 

Suomessa pyöräreittejä on tasaisen varmasti ympäri maan. Suuria ongelmia on Vaismaan mukaan kaksi: kaupunkien pyöräilyinfrastruktuuri ja se, ettei pyöräily ole aidosti osa liikennejärjestelmää. Pyörätiet suunnitellaan usein erillisinä kokonaisuuksina, eikä yhdessä muun liikenteen kanssa.

Vaismaa toivoo, että Suomessa uskallettaisiin Hollannin ja Tanskan tapaan tehdä radikaaleja ratkaisuja.

– Keskustoissa jalankulkijan tulee olla kuningas, pyöräilijän kakkonen, joukkoliikenteen kolmonen ja autoilijan vasta nelonen.  Pitkään tärkeimpänä on pidetty autoa.

Helsingin Polkupyöräilijöiden varapuheenjohtaja Marjut Ollitervo muistuttaa, että juuri asenteet ovat monesti isompi jarru kuin esimerkiksi rahapula.

– Usein näyttää siltä, että pyöräilyn edistämisen ideat herättävät suunnatonta vastustusta byrokraateissa ja poliitikoissa.

Ollitervon mukaan Suomessa ei vielä ymmärretä, että pyöräilyn lisääminen on kaikkien etu – myös niiden, jotka eivät itse pyöräile. – Hyötyinä ovat ruuhkien, melun ja saasteiden väheneminen.

Pyörällä autoa nopeammin 

Vaismaan ja Ollitervon mukaan olisi siirrettävä pyöräilijät pois jalkakäytäviltä, suunniteltava nopeita ja suoria pyöräreittejä ja hidastettava autoilua tietyissä paikoissa. Esimerkiksi asuinalueilta kaupungin keskustaan pitäisi päästä sujuvasti pyörällä.

– Jos pyöräilyä halutaan lisätä, pyöräreittien pitää olla nopeampia kuin autoreittien. Autolla voi vähän kiertää, Vaismaa sanoo.

Samalla autoilusta voisi hänen mukaansa tehdä selkeää ja helppoa: ei seitsemää vaihtoehtoista tietä vaan keskitetyt reitit.

Kunnianhimoisia suunnitelmia viritellään ainakin Vaasassa, Jyväskylässä, Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, joista viimeistä pidetään perinteisesti hyvänä pyöräilykaupunkina.

– Oulussa on paljon pyöräteitä kivoissa puistomaisemissa. Autojen melu ei häiritse, koska reitit ovat täysin erillään autoteistä.

Tanskan ja Hollannin mallissa pyöräilyväylä on useimmiten autotien vieressä, kivetyksellä erotettuna. Pelkät pyöräkaistat eivät toimi kaduilla, joilla on vilkasta autoliikennettä ja raskaita ajoneuvoja. Autot pääsevät kurvaamaan kaistojen päältä mutkissa. Esimerkiksi Lontoossa on huomattu, että kaistoilla sattuu paljon vaarallisia onnettomuuksia.

Ollitervo ja Vaismaa ovat samaa mieltä siitä, että pyöräilijät tarvitsevat omia väyliä vain vilkasliikenteisillä reiteillä.

– Hiljaisilla kaduilla polkupyöräilijä voi hyvin matkata ajoradalla, Ollitervo muistuttaa.

Lue myös:

    Uusimmat