Suomalaistutkijoilla sidotut kädet ja jatkuva rahoitusstressi

Vertailuun oli valittu maita, jotka näyttävät viimevuotisen tutkimuksen tason vertailun perusteella parantaneen 2000-luvulla tutkimuksensa tasoa Suomea paremmin. Tarkoituksena oli selvittää, mitä Suomi voisi oppia niiden ratkaisuista.

Suomalaistutkijoiden ideoinnin vapautta rajoittaa usein se, että tarjolla oleva rahoitus on jo valmiiksi sidottu johonkin tiettyyn teemaan. Monissa vertailumaissa on tarjolla Suomea enemmän vapaata rahoitusta, jota voi hakea mihin tahansa tutkimushankkeeseen.

Kokonaisuudessaan rahoituskilpailua on Suomessa enemmän kuin useimmissa vertailumaissa. Valtion korkeakouluille maksaman perusrahoituksen osuus korkeakouluissa tehtävän tutkimuksen rahoituksesta on Suomessa alle puolet, kun se lähes kaikissa vertailumaissa on selvästi yli puolet.

Parempia tutkimustiloja ja -laitteita

Vertailu osoittaa selvästi myös, että Suomeen olisi saatava lisää ulkomaisia tutkijoita ja opiskelijoita. Tutkijoiden houkuttelua maailmalta vaikeuttaa kuitenkin se, että heillä on Suomessa huonommat palkat kuin monissa muissa Euroopan maissa. Pienet palkat saattavat myös karkottaa osan lupaavista kotimaisista tutkijoista pois tutkijanuralta.

Suomessa ei myöskään ole panostettu tutkimustilojen ja -laitteiden kehittämiseen yhtä paljon kuin useissa vertailumaissa.

Miten arvioidaan tutkimuksen tasoa?

Viimevuotisessa tutkimuksen tason arvioinnissa käytettiin arviointiperusteena sitä, kuinka paljon kenenkin tutkijan tieteellisiin julkaisuihin viitataan muiden tutkijoiden tieteellisissä julkaisuissa. Mitä enemmän kollegat siteerasivat julkaisua, sitä laadukkaampana sitä pidettiin.

Useat tieteentekijät ovat kritisoineet sitä, että tieteen tason arviointi on pelkistetty tähän yhteen ainoaan näkökulmaan.

Vertailun maat olivat Alankomaat, Irlanti, Norja, Sveitsi ja Tanska.

(MTV3 - STT)