Suomalaispojat 1,5 kouluvuotta tyttöjä jäljessä lukemisessa

Kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa tutkittiin 15-vuotiaiden nuorten osaamista.

Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa oli kaikista maista viidenneksi ja OECD-maista kaikkein suurin: tyttöjen pistemäärä oli 556 ja poikien 494.

Näin ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa oli peräti 62 pistettä eli noin puolentoista kouluvuoden verran.

Ero tyttöjen ja poikien välillä kasvaa

Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on huolestuttavasti myös kasvanut. Vuoden 2000 Pisa-tutkimuksessa tyttöjen etumatka poikiin oli 51 pistettä ja vuoden 2009 tutkimuksessa 55 pistettä. Vuoteen 2000 verrattuna tyttöjen etumatka on siis lisääntynyt 11 pistettä ja vuoteen 2009 verrattuna 7 pistettä.

Vaikka sekä tyttöjen että poikien lukutaitopistemäärät ovat laskeneet, pojilla lasku on ollut huomattavasti selvempää. Poikien pistemäärä on laskenut vuoden 2000 tutkimuksesta 26 pistettä, tyttöjen 16 pistettä.

Samalla suomalaispoikien lukutaidon taso on pudonnut selvästi kansainvälisessä vertailussa. Vuoden 2000 Pisa-tutkimuksessa he olivat kaikkien osallistujamaiden parhaita lukijoita, nyt sijoitus oli 14:s.

Suomalaistyttöjen lukutaito sen sijaan on pysynyt kansainvälisesti korkeatasoisena, sillä vain shanghailaistytöt (581 pistettä) olivat tuoreessa tutkimuksessa heitä selvästi parempia lukijoita. Vuonna 2000 myös suomalaistytöt olivat lukutaidossa parhaita.

"Jos lukemiseen satsataan, myös pojat saadaan lukemaan"

Pitkään opettajia kouluttanut ja lukemisen opettamisesta kirjoja kirjoittanut Helena Linna on työssään nähnyt, että myös pojat saadaan lukemaan, jos vaivaa nähdään tarpeeksi.

– Jos lukemiseen satsataan, kyllä myös pojat saadaan lukemaan. Suomessa on valtavan hyviä lasten- ja nuortenkirjoja, joista opettajien pitäisi osata valita sopivia luettavaksi. Poikia kiinnostaa muun muassa jännitys ja huumori. Jotta pojat saadaan lukemaan, kynnys on korkeampi kuin tytöillä, Linna sanoo.

Yksi tekijä lukutaidon heikkenemisen taustalla on Linnan mukaan se, että maailma on ylipäätään muuttunut entistä hektisemmäksi.

– Lukeminen vaatii keskittymistä ja eräänlaista hiljaisuuden tilaa, se vaatii enemmän kuin muiden medioiden seuraaminen.

Linnan mukaan myös koulujen omia kirjastoja ja opetusmenetelmiä pitäisi kehittää, ja äidinkielen tunteja pitäisi lisätä.

Hän opettaa tällä hetkellä kirjallisuuspainotteisessa Ymmerstan koulussa Espoossa, jossa oppilaita innostetaan lukemaan muun muassa erityisissä lukupiireissä.

– Myös opettajankoulutuksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että tulevat opettajat saavat tarpeeksi laajan tuntemuksen kirjoista.

"Tehdään vain se mikä on pakko"

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtajalle Minna Harmaselle Pisa-tutkimuksen tulokset lukutaidon heikkenemisestä eivät tulleet yllätyksenä.

– Lukemisen määrä on vähentynyt, ja varsinkin pojat ovat vähentäneet pidempien tekstien lukemista. Lyhyitä tekstejä kuten uutisia kyllä seurataan ja luetaan.

Myös Harmanen on kiinnittänyt huomiota siihen, että nykyään monella nuorella ei enää ole sellaista rauhallista aikaa, jota lukeminen ja kotitehtävien tekeminen edellyttäisi.

– Usein ajatellaan myös, että tehdään vain se mikä on pakko ja mistä on hyötyä. Kirjojen lukemista ei välttämättä koeta niin hyödyllisenä, että siihen uhrattaisiin aikaa.

Sekä Linna että Harmanen uskovat, että lukutaidon rapautuminen on osittain myös Pisa-tutkimuksen heikkojen matematiikan tulosten taustalla.  Matematiikan kysymyksistäkin monet ovat kirjallisia kysymyksiä, jotka edellyttävät hyvää päättelytaitoa.

Maahanmuuttajanuorten suomen opiskeluun pitäisi satsata

Erityisen huolissaan molemmat ovat maahanmuuttajanuorten osaamisesta. Pisa-tutkimuksessa erot syntyperäisten suomalaisten ja maahanmuuttajanuorten osaamisessa olivat jopa 2-3 vuotta.

– Varsinkin maahanmuuttajataustaisilla kielen ymmärtämisen ongelmat saattoivat vaikuttaa paljonkin myös matematiikan tuloksiin, vaikka matematiikan taidot muuten olisivatkin kunnossa, Helena Linna sanoo.

– Vaikka maahanmuuttajataustainen oppilas olisi syntynyt Suomessa, hänen kotonaan puhutaan usein muuta kieltä kuin suomea. Perusopetuksessa he usein vielä pärjäävät, mutta sitten lukiossa taidot eivät enää välttämättä riitä, ja se on iso ongelma, Minna Harmanen sanoo.

Harmasen mielestä maahanmuuttajanuorten suomen opiskeluun pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota.  Hänen mukaansa suomea voitaisiin opettaa mahdollisuuksien mukaan vaikkapa lisäopetuksessa varsinaisen koulupäivän jälkeen.