Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on enemmän tai vähemmän ollut sarja epäonnistumisia. Sodanjohto ei ole kuitenkaan tyytynyt hakkaamaan päätään seinään yhtä ja samaa taktiikkaa toistaen.
Venäjän armeijaa on haukuttu sodan mittaan sekä strategisesta että taktisesta kyvyttömyydestä, eikä kalustokaan ole kehuja juuri kerännyt.
Merkittävimmät virheensä Venäjä teki kuitenkin jo ennen kuin suurhyökkäys edes alkoi, arvioivat Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkijat työpaperissaan: Sotilaita oli liian vähän ja ne oli sijoitettu liian moneen paikkaan.
Epäonnistuttuaan nolosti salamasodassaan helmi-maaliskuussa 2022, on Venäjä kuitenkin pyrkinyt sopeutumaan muuttamalla taktiikoitaan. Vaikka uusiakin oivalluksia on kritisoitu, on valmius muuttaa epätoimivaa reseptiä positiivinen merkki Venäjän kannalta.
Ukrainan Forbes-lehden kolumnisti ja Ukrainan aseteollisuutta vuosina 2019–2021 kehittämässä ollut Volodymyr Dacenko on käynyt Twitterissä läpi Venäjän armeijan pitkin sotaa käyttämiä taktiikoita. Hänen mukaansa alkuvaiheen salamasota ei epäonnistunut niin täydellisesti kuin on ollut tapana kertoa.
– Se toimi Etelä-Ukrainassa, jossa ilmapuolustus oli heikoin ja jossa ukrainalaisten yksiköiden koordinointi oli vähäistä. Ennen kaikkea tämä taktiikka mahdollisti Hersonin valloittamisen, Dacenko sanoo.
Sodan alkuvaiheessa Venäjä onnistui etenemään Etelä-Ukrainassa siten, että se onnistui luomaan maasillan vuonna 2014 valloittamalleen Krimin niemimaalle. Hersonin kaupungista Venäjä vetäytyi Ukrainan viime syksyn vastahyökkäyksen seurauksena.
Neuvostotaktiikka naftaliinista
Ensimmäistä kertaa Venäjä muutti Dacenkon arvion mukaan suuresti taktiikkaansa huhti-toukokuussa 2022. Maalis-huhtikuun taitteessa Venäjä veti pääkaupunki Kiovan alueella taistelleet joukkonsa Valko-Venäjän ja Venäjän kautta Itä-Ukrainaan.
– He siirtyivät klassiseen neuvostoliittolaiseen sotatapaan. Massiivista tykistönkäyttöä seurasi pataljoonan kokoisten taisteluryhmien keskitetty hyökkäys, joka pyrki iskemään läpi puolustuslinjoista ja luomaan sillanpääasemia jatkohyökkäyksille, Dacenko kirjoittaa.
Venäjän pataljoonan kokoisia taisteluryhmiä (BGT eli battalion tactical group) on Ukrainan kokemusten vuoksi alettu pitää länsiarvioissa epäonnistuneena konseptina, josta Venäjäkin on sittemmin monin paikoin luopunut. BGT:n täysimääräinen vahvuus on Armor-lehden mukaan noin 600–800 sotilasta, 10 panssarivaunua ja 40 muuta panssariajoneuvoa.
– Tämä taktiikka muistutti paljon toista maailmansotaa. Lennokkien ja satelliittien aikakaudella suurista panssariletkoista vain tulee helppoja kohteita tykistölle.
Lue myös: Venäjän kenraalirulettia pyörittävä huhumylly kiihtyy: Sylkykuppi-komentajalle on väitetysti löydetty "epätavallinen" korvaaja
Dacenkon mukaan Venäjä teki viimeisen tämän taktiikan mukaisen hyökkäyksensä Itä-Ukrainan Bilogorivkassa toukokuussa. Paikkakunta sijaitsee Severodonetskin ja Lymanin välimaastossa.
Tapauksesta tuli kuuluisa ja Venäjälle katastrofaalinen, sillä jokea ylittäessään Venäjä menetti raporttien mukaan jopa 100 panssarivaunua tai -ajoneuvoa. Läntisten sotilasarvioiden mukaan Venäjän surkeasti sujunut joenylitysoperaatio oli osoitus "järisyttävästä taktisen tajun puutteesta", kirjoitti New York Times. Videomateriaalia taistelun jälkimainingeista voi katsoa alta.
2:00
Lue myös: RK 62 vaihtuu Nato-ajan rynnäkkökivääriin: Eversti kertoo MTV:lle, mitä Puolustusvoimat vaatii aseelta – "Aivan keskeinen ominaisuus nykypäivän sodassa"
Kesäkuussa Venäjän asevoimissa vaihdettiin taas vaihdetta. Kremlin joukot luopuivat suurista joukko-osastoista hyökkäysten kärkinä ja siirtyivät pääosin käyttämään pienempiä ryhmiä, jotka koostuivat Dacenkon mukaan muutamista panssarivaunuista ja rynnäkkövaunuista.
Merijalkaväkeä ja laskuvarjojääkäreitä Venäjä alkoi käyttää ennen kaikkea ukrainalaispuolustuksen heikkojen kohtien paikallistamiseen. Varsinaisiin läpimurtoihin niiden ei ollut tarkoituskaan pyrkiä.
– Tämä taktiikka toimi parhaiten Popasnayan ja Lysitshanskin suunnilla, jossa Venäjä valloitti verrattain nopeasti merkittävästi maa-aluetta käyttäen hyödykseen Ukrainan armeijan epäedullista asemaa, Dacenko arvioi.
Tämäkään taktiikka ei ole tuottanut pelkkää menestystä, vaan esimerkiksi Pavlinkan taistelu päättyi marraskuussa 2022 Venäjän raskaisiin tappioihin. Samalla alueella Venäjä yritti uudestaan alkuvuodesta, tällä kertaa Vuhledarissa. Siellä käytiin ukrainalaissotilaiden mukaan "sodan suurin tankkitaistelu", joka aiheutti Venäjälle katastrofaalisiksi kuvailtuja tappioita.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Ensimmäisen maailmansodan ihmisaaltojen paluu
Talven aikana Venäjä vaihtoi taas taktiikkaa. Oppia ei välttämättä varsinaisesti haettu ensimmäisestä maailmansodasta, mutta lopputulos näytti siltä.
Valitusta hyökkäysratkaisusta on käytetty termiä "ihmisaaltotaktiikka", mikä kertoo olennaisen sen tyylistä. Käytännössä kyse oli massalla tehtävistä jalkaväkirynnäköistä.
Massarynnäköissä on käytetty paljon Wagner-palkkasotilasryhmän vankiloista rekrytoimia taistelijoita, joilla ei Dacenkon mukaan ole Kremlille arvoa.
– Heitä seurasivat "halvat" liikekannallepanolla riviin kutsutut sotilaat, joille Venäjä on antanut Neuvostoliiton aikaisia kypäriä ja luotiliivejä. Minimihintaisia sotilaita, hän jatkaa.
2:19
Lue myös: Kriittinen raportti paljastaa länsimaiden ylistämän Ukrainan armeijan puutteet: "Haluavat taistella kuin suomalaiset talvisodassa – nyt verta vuotaa liian paljon"
Mallia Wagnerista
Dacenko kirjoitti analyysinsä venäläisten muuttuneista taktiikoista tammikuun lopulla. Sittemmin Venäjä on ainakin kertaalleen pyrkinyt vielä vaihtamaan taktiikkaansa, kertoo esimerkiksi amerikkalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW).
Kyse on noin pataljoonan kokoisesta yksiköstä, jonka katsotaan olevan optimoitu rynnäköimään linnoitettuihin asemiin. Se koostuu reservissä olevan ukrainalaisupseerin jakaman Venäjän armeijan ohjeistuksen mukaan kuudesta T-72-panssarivaunusta, 12 panssariajoneuvosta, yksittäisten sotilaiden käyttöön soveltuvista termobaarisista raketinheittimistä, kranaatinheittimistä, panssarintorjuntaohjuksista ja tykeistä.
Kaiken kaikkiaan yksikkö jakaantuu kolmeen rynnäkkökomppaniaan ja yhteen tankkiosastoon. Jokaisella komppanialla on käytössään yksi panssarivaunu ja neljä BMP tai BMP-2-rynnäkkövaunua.
Rynnäkköpataljoonissa puolestaan on 12–15 sotilasta, jotka on jaettu kolmen hengen taktisiin ryhmiin.
Mallia on ilmeisesti otettu Wagnerin käyttämistä pienikokoisista rynnäkköryhmistä, ISW arvioi. Se on vähentänyt maajoukkojen riippuvuutta tykistöstä, jonka iskukyky on sodan mittaan heikentynyt, ISW kirjoittaa.
Ohjeistuksen ytimessä vaikuttaa olevan ajatus jakaa liikkuvat venäläisjoukot pienempiin ja ketterämpiin yksiköihin kuin missä ne ovat aiemmin toimineet.
– Venäjän armeija turvautuu yksinkertaisempaan versioon aselajien yhteistyöstä. Tähän on todennäköisesti päädytty siksi, että Venäjän asevoimien henkilöstön ja kaluston kyvyt ovat heikentyneet, ISW arvioi.
– Kokemattomia ja kouluttamattomia sotilaita on helpompi sijoittaa tällaisiin yksiköihin.
ISW:n mukaan tämä taktiikka todennäköisesti tuhlaa venäläistä taisteluvoimaa, sillä se ei ole ajatushautomomun mielestä tehokas vastine Ukrainan perinteisille pataljoonille ja prikaateille.
Lue myös: Tältä taistelu näyttää Ukrainan helikopterien kyydistä – lentäjä kertoo, miksi maa kaipaa kipeästi länsikalustoa
"Johtaako seuraava muutos menestykseen?"
Vaikka Venäjän voi katsoa useita kertoja varsin merkittävästi muuttaneen taktiikoitaan, ei se ole alkuvuodenkaan laajoilla hyökkäyksillään kyennyt kunnollisiin läpimurtoihin.
Maavoimien esikunnan majuri Mika Mäenpään mukaan Venäjä on tähän mennessä tehnyt taktiikkamuutoksiaan "ehkä pakon edessä".
– Olennaista on se, että Venäjä on kyennyt muuttamaan taktiikkaansa lennosta. Mikä on seuraava muutos ja johtaako se menestykseen?, Mäenpää pohtii Twitterissä.
Lue myös: Miksi Wagnerin sotilaat taistelevat paremmin kuin Venäjän puolustusvoimat? Meduza selvitti
0:47