Suomalaiset hukuttavat murheensa ruokaan

Helmi kysyi lukijoiltaan, mistä he hakevat lohtua. Kyselyyn vastasi huimat 4184 vastaajaa.

TOP 3: Suomalaiset hakevat lohtua..

1. Ruuasta (30 prosenttia)

2. Läheisistä (22 prosenttia)

3. Liikunnasta (16 prosenttia)

Suurin osa, 30 prosenttia, kertoi hakevansa lohtua ruuasta: murheiden, huolien tai stressin siivittämänä jääkaapille eksyy ikään kuin vahingossa ja suuhun käy lähes mitä tahansa. Etenkin naiset kertoivat makean, kuten esimerkiksi suklaan olevan lohturuokien ykkönen. Monet vastaajista käyttivät itsestään termiä 'lohtusyömäri'.

– Haen lohtua ruuasta. Tapa on tullut jo lapsuudesta. Aikuisiällä lohtusyöminen sai uudet mittasuhteet ja mukaan tuli tietoinen ahmiminen, syön kunnes voin niin pahoin etten pysty liikkumaan. Morkkis seuraa lihomisesta. Ruoka on ainut mikä pysyy ja ainut mikä ei syyllistä, eikä jätä tai petä.

– Haen ruuasta lohtua, kaikki käy mitä kaapista löytyy. Kaamosaikana syön aivan hillittömästi, sitten kun keväällä alkaa päivä pikkuhiljaa pitenemään, syöminen loppuu kuin seinään. Toinen on se, että olen sinkku ja eikä juurikaan kavereita, syön yksinäisyyteeni myöskin. Jos minulle tulee sydänsuruja, niin syön mieluummin kuin itken. Olen koittanut nyt puhua asiat kuin asiat muiden kanssa, etten sortuisi lohtusyömiseen, painokin on noussut enemmän kuin reippaasti, eli ylipainon puolella ollaan! Laihdutus ei onnistu, jos en saa lohtusyömistä kuriin!

– Rasvaa ja lisättyjä sokereita kilo kaupalla kun riudut sydänsuruissa + siihen vielä joku ällöttävän romanttinen hömppäleffa niin johan näyttää maailma paremmalta paikalta.

– Jos jokin harmittaa, niin kummasti alkaa tekemään mieli suklaata, leivoksia ja kaikkea muuta makeaa. Joskus sorrun herkkuihin myös ihan vain tylsyyksissäni.

Turvaa läheisistä, onnea urheilusta

Toiseksi eniten ääniä, 22 prosenttia, keräsi läheiset. Hädän ja surun keskellä läheisen lohduttava olkapää oli parasta lääkettä.

– Oma perhe on aina paras lohdun ja turvan tuoja, jokainen eri tavalla tietenkin. Äitini kanssa pystyn keskustelemaan surullisista, ikävistä asioita, sisareni taas ymmärtää minua, koska on lähes saman ikäinen. Isäni taas on aina ollut turvani maailmaa vastaan. Perheeni edessä annan itselleni luvan olla surullinen ja heikko – he ovat suojani ja luotan heihin, että he auttavat minua kaikin keinoin.

Vaikka suurin osa kertoi olevansa lohtusyömäreitä, kolmanneksi eniten ääniä keräsi liikunta. 16 prosenttia kertoi lohduttautuvansa pitämällä yllä ruumiillista ja henkistä tasapainoa.

– Liikunta auttaa unohtamaan harmaan arjen ja villakoirat sohvan alla. Kaikki näyttää paremmalta ja helpommalta tiukan rääkin jälkeen

– Liikunta selkeyttää ajatuksiani ja kanavoi sen ensipaniikin, jonka vuoksi tulee tehtyä liian nopeita, harkitsemattomia ja huonoja päätöksiä. Kunnon hikoilun jälkeen asiat usein loksahtavat paikoilleen tai ne eivät ainakaan enää tunnu ylipääsemättömiltä. Adrenaliini toimii moottorina, joka saa taas uskomaan hyvien aikojen koittamiseen. Ja niitä odotellessa onkin hyvä hikoilla ja pitää kroppa kunnossa.

– Kunnon hikirääkki lenkkipolulla purkaa kyllä tunteet ja ajatukset kuin mikään pullamössöttely.

Surut kurkusta alas?

Kymmenen prosenttia vastaajista paljasti hakevansa lohtua juhlimisesta: surut haluttiin huuhtoa alas kurkusta. Naiset kertoivat, että flirttailu nostattaa myös mielialaa.

– Korkkarit jalkaan, siideripullo auki. Olen teinimäinen vielä yli 20-vuotiaana naisena, mutta aina kun vastaan tulee vastoinkäymisiä tai sydänsuruja (mitä on aika paljon), yritän huuhtoa ne pois alas kurkusta. Alkoholi turruttaa kivun vain hetkeksi, mutta siihen tunnun turvautuvani useimmiten..

Kuusi prosenttia vastaajista pisti myös uudet korkkarit jalkaan: lohtua haettiin materiasta, eli shoppailusta. Osa kertoi tämän olevan vain vaarallinen tapa lompakkoa ajatellen: turhien sekä kalliiden heräteostoksien tekeminen on yleistä, kun mieli on apea.

– Huomaan olevani niinkin lapsellinen, että saatan mieli maassa lähteä shoppailemaan. Ostan itselleni uusia vaatteita sekä uudistan kotia pikkutilpehöörillä. Aivan kuin kauniit tavarat toisivat minulle iloa! Ehkäpä haluan hemmotella itseäni ostamalla itselleni tavaroita.

– Kyllä se valitettavasti on niin että tämä tyttö ostaa jotain kun lohtua tarvii. Ennen harrastin lohtusyömistä, onneksi se tapa jäänyt kovan kouluttautumisen jälkeen. Lohtua on saanut niin uudesta puserosta kuin hömppälehtien lukemisestakin. Aivot narikkaan toviksi niin jo kohta mennään taas.

Toiset kuusi prosenttia hakivat turvaa uskonnosta. Joillekin uskonto kuului elämän peruspilareihin, ja toiset turvautuivat korkeimpiin voimiin vain hädän hetkellä.

– Kasvoin uskovaisessa kodissa ja koin elämän silloin turvallisuutta. Sittemmin olen kohdannut paljon vaikeuksia, mutta uskon avulla olen aina selvinnyt niistä. Kolhuja on tullut, mutta ne opettavat elämää.

– Vaikka en hurjan uskonnollinen olekaan, aina jos jotain pahaa tapahtuu, huomaan rukoilevani mielessäni: "rakas kiltti Jumala..." Välillä olen myös katkera ja mietin miksi minua aina koetellaan. Ihan kuin minua aina rangaistaisiin.

Musiikki pelastaa

Suomalaiset paljastivat myös hakevansa lohtua lemmikeistä ja luonnosta, töistä, kirjallisuudesta sekä ennen kaikkea musiikista.

– Kissani on elämäni yksi monista peruspilareista. Se on kulkenut rinnallani niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Kyllä sen tyytyväinen kehrääminen mahan päällä saa aina hymyn huulille ja tunteen ettei asiat ole niin huonosti miltä näyttävät.

– Haen lohtua työstä – se tuottaa onnentunnetta, se antaa haastetta, töissä saa "unohtaa" oman elämän asiat – jopa pelottavaa, kuinka paljon työhön turvaa. Ei tarvitse antaa ns. itsestään mitään – töissä saa olla työpersoonana ei omana itsenään – kaikkine luurankoineen...

– Yhtyeen My Chemical Romance -musiikista. Kyseinen bändi on pelastanut elämäni ja melko varmalta itsemurhalta. Olen 15-vuotias ja olen lopettanut viiltelyn, josta ennen sain lohtua. Nykyään kuuntelen musaa ja kirjoitan.

– Hyvä musiikki saa minut piristymään. Oikea laulu on musiikkiterapiaa ja sen sanat voivat antaa voimaa pitkäksikin aikaa.

– Olen ollut niin onnekas etten vielä tähänastisessa elämässäni ole kohdannut maailmaani mullistavaa surua. Mutta uskoisin, että sellaisen kohdatessa sulkeutuisin itseeni. Vastoinkäymisissä ja masentuneena olen vain paikallani ja mietiskelen, katselen olon mukaisia elokuvia tai kuuntelen musiikkia. Annan itselleni juuri niin pitkän hetken kuin tarvitsen, ja teen juuri siltä kuin tuntuu.

– Vaikeuksissa toistan mielessäni: ole vahva nainen! Mitä vahva nainen tekisi? Se auttaa. Tahdon olla itsenäinen ja selvitä, mutta läheisiin on joskus myös osattava turvautua.

Lue kaikki vastaukset.

Vastaa uuteen kyselyyn!

Lue myös:

Naiset paljastavat: Tästä syystä inhoan sukkahousuja!

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock