Suomalaiset heittävät arvokasta design-tavaraa roskiin – näin vältät tonnien mokan

– Ensiksi käyn läpi roskasäkit, sanoo jäämistöjen tyhjennyksiä tekevä Jan Lindroos Helsinki Secondhandista.

Isoäiti kuoli ja jäämistö pitäisi käydä läpi perheenjäsenten kesken. Mieleen saattaa juolahtaa kysymys: löytyisikö edesmenneen sukulaisen ajan patinoimien tavaroiden joukosta jotakin arvokasta?

Rojuna pidetyt tavarat heitetään roskiin ja vanhat huonekalut asetellaan näytille asiantuntijan arvioitaviksi. Antiikkikauppiaiden mukaan tämä on hyvin yleinen ja pahimmassa tapauksessa erittäin kallis virhe.

Vinkkejä arvoesineiden bongaamiseen

– Internetin hakukoneet ovat erinomainen apuväline vanhojen design-esineiden arvon selvittämiseen. Jos teoksesta löytyy signeeraus, tekijän nimi tai tehtaan nimi, kannattaa ne googlata. 

– Esineestä voi myös lähettää kuvan alan harrastajien keskustelupalstoille tai suoraan antiikkiliikkeille, jotka arvioivat hinnan. 

– Jos kyseessä on esimerkiksi kuolleen sukulaisen jäämistö, ei tavaraa kannata heittää pois, vaan kutsua asiantuntija paikalle ennen siivousurakkaa. Monet antiikkiliikkeet tutkivat maksutta, löytyykö joukosta arvotavaraa. 

– Teen jäämistöjen tyhjennyksiä. Roskista on kaivettu muun muassa hopeaa, signeerattua taidelasia ja keräilytavaraa kuten tulitikkuaskien kansia ja sodan aikaisia kunniamerkkejä. Se millä on arvoa, ei anneta sitä ja toisinpäin, vanhaa arvotavaraa kauppaavan Helsinki Secondhandin pyörittäjä Jan Lindroos sanoo.

Tilastoja kaatopaikalle päätyvästä laatutavarasta ei ole, mutta Lindroos sanoo törmäävänsä ilmiöön todella usein. 

Syynä usein tietämättömyys

Kymppitonnien megalöydöt ovat harvinaisia, mutta 20-150 euron arvoisia esineitä menee Lindroosin mukaan harmittavan paljon kaatopaikalle. Yksittäisestä kuolinpesästä saattaa löytyä paljon tämän kaltaista keskitason tavaraa.

– Ne kun laskee yhteen, niin arvo voi olla tuhansia euroja. Olen monta kertaa käynyt katsomassa huonekaluja ja viime hetkellä kysynyt, mitä noissa roskiin menevissä laatikoissa on. Vaikka mitä on löytynyt.

Rahanarvoisen tavaran hassaamisen syy on usein tietämättömyys ja se, että jossain vaiheessa kuolinpesän putsausta puhti loppuu.

– Jäämistön tyhjennys on aika iso homma. Ensin fiilistellään, sitten äijät hikoilevat ja lopulta tulee piste, että nyt tämä homma pitää saada loppuun. Sitten vain pistetään kaikki pois.

Suomalaismuotoilua arvostetaan ulkomailla

Erityisesti 1950-1960-luvun design on nyt arvossaan.

Huutokauppakamari Bukowskisia edustava Dan von Koskull sanoo, että erityisesti Alvar Aallon, Paavo Tynellin ja Tapio Wirkkalan töitä himoitaan.

Aallon maljakoilla ja Tynellin valaisimilla on kovaa kysyntää myös ulkomailla. Niitä myydään erityisesti Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Japaniin.

– Monesti on niin, että kuolinpesä on muuten tyhjennetty, mutta kallein esine roikkuu katossa. Messinkivalaisimet ovat hirveän suosittuja. Myös julkisten rakennusten kuten koulujen saneerauksessa saattaa mennä roskiin tuhansien eurojen arvoiset valaisimet, designin ja modernin taidekäsityön asiantuntija von Koskull sanoo.

Arkitavarasta tuli arvokasta

Yli 40 vuotta alalla työskennelleen Wenzel Hagelstamin mukaan nykyisin arvokkaat 50-60-lukujen designesineet olivat vielä 70-luvulla melko arkista käyttötavaraa, joita moni sai esimerkiksi häälahjaksi.

Vuosisadan puoliväli oli suomalaisen muotoilun kulta-aikaa, ja nimekkäitä tekijöitä oli paljon. Arvotavaraa on liikkeellä runsaasti.

– Niitä löytyy vähän joka kodista, Antiikkia antiikkia -ohjelmasta tuttu Hagelstam naurahtaa.

Moni suhtautuu skeptisesti siihen, että iäkkään sukulaisen tavaroiden joukosta löytyisi mitään rahanarvoista, mutta Dan von Koskull kannustaa suomalaisia kääntymään rohkeasti asiantuntijan puoleen.

– Välillä tuntuu, ettei löydy mitään, mutta usein joukossa on kuitenkin joku arvokas esine.

Hagelstamin mukaan ei ole mitään yleismaailmallista sääntöä sille, minkälaisista esineistä aika tekee arvokasta.

– Mutta se on hyväkuntoisuus, laatu ja osaaminen, mistä maksetaan, hän sanoo.