Suomalaisen soutumatka Havaijille: Tekniikkaongelmia ja hurjia aaltoja

Suomalaisen Sami Inkisen ja hänen yhdysvaltalaisen puolisonsa Meredithin uskomaton seikkailu soutaa San Franciscosta Havaijille on edennyt hitaasti mutta varmasti.

Rajut vastatuulet ja suuret aallot ovat hidastaneet matkantekoa. Inkisen matkablogin mukaan seuraavat päivät ratkaisevat, pääseekö pieni soutuvene irtoamaan rannikosta lopullisesti ja myötäisempien länsituulien avulla kohti Havaijille.

– Tuulen suunta on seuraavat 48 tuntia vain osittain vastatuulta, joten nyt on se "nyt tai ei koskaan" -hetki päästä irti rannikosta kohti Havaijia. Olemme jo kokeneet muutamia koillisesta tulevia valtavia aaltoja, jotka rullaavat meitä kohti Havaijia. Olemme nimenneet nämä aallot Maitaiksi. Jokainen Maitai saa meiltä huikeat hurraat. Rukoilemme, että nuo aallot tulisivat mahdollisimman säännöllisiksi  seuraavien kahden viikon aikana.

Pariskunta on nyt soutanut 12 päivää ja matkaa on taittunut yli 1000 kilometriä. Vastatuuli ja aallokko on pitänyt veneen vielä kiinni mantereessa.

Noin sadan kilometrin matkan jälkeen mantereelle puhaltavan tuulen pitäisi hiljalleen hellittää ja sivumyötäisten tuulten myötä pariskunnan soudun kohti Havaijia todella käynnistyä. Linnuntietä matka San Franciscosta Havaijia on lähes 4500 kilometriä.

– Tavoitteemme päästä läntisen leveyspiirin 125 ohi jatkuu, matka on yhä noin 50 merimailia ja uskon että maanantain vastaisena yönä ylitämme toivottavasti sen. Sen jälkeen tuulen ei pitäisi painaa meitä enää takaisin kohti itää.  Stressaavaa, kun pitää pienenkin tauon, niin GPS näyttää, miten vene lähtee ajautumaan takaisin kohti rannikkoa, Inkinen kuvailee pariskunnan blogissa.

Tekniikkaa reistailee

Pariskunnan vene on noin 6 metriä pitkä ja varustettu pienellä, suojaavalla keulahytillä. Varustuksena on myös paljon tietotekniikkaa, jotka auttavat soutajia pitämään yhteyttä mantereella oleviin tukijoukkoihinsa.

Nyt moni varusteista on alkanut reistailla – tutkaheijastin kytkeytyy öisin itsestään pois päältä, veneen valot ovat sammuneet ja muille aluksille tietoja veneestä välittävä AIS-järjestelmä on lakannut toimimasta.

AIS auttaa esimerkiksi rahtilaivoja huomaamaan toisen aluksen olevan samalla reitillä sekä viranomaisia jäljittämään aluksen liikkeitä.

– Myös plotteri, karttaohjelmat ja autopilotti ovat nyt pimeinä, eivätkä keskustele keskenään. Täytyy yrittää korjata niitä kunhan pääsemme tuon 125. leveyspiirin ohitse. Joten meillä on jäljellä kiikarit, VHF-radio ja tutka, Inkinen kirjoittaa.

– Kun tutka alkaa piipittää tasaisesti, jokin alus on lähestymässä. Ei ole mitään hermoja riistävämpää kuin tuo piipitys pilkkopimeässä. Ja jostain syystä laivat eivät vastaa meidän radiokutsuihimme. Ehkä tämä radiokutsu "Soutuvene Roosevelt" kuulostaa täällä valtamerellä enemmän vitsiltä kuin todelta. Ehkä meidän pitää kutsua jatkossa nimellä "Yhdysvaltain tulli- ja rajavartioalus Roosevelt" saadaksemme paremmin vastauksia kutsuihimme. Tai sitten Meredith kutsuu että "Nakuvene Roosevelt" täällä, vastatkaa, Inkinen vitsailee.

Soutamista 12–16 tuntia päivässä

Inkisen mukaan pariskunta on alkanut hiljalleen tottua merelliseen elämään pienessä kosteassa koirankopissa.

Hänen mukaansa molempien fysiikka on kestänyt hyvin 12–16 tunnin päivittäiset soutuvuorot. Ravintoa on kulunut toistaiseksi vähemmän kuin alun perin suunniteltiin, noin 5000 kaloria päivässä 7000–8000 kalorin sijaan.

– Syömme 2–3 kertaa vuorokaudessa, ei sokeria ja vain vähän hiilihydraatteja, enemmän sen sijaan rasvaa ja proteiineja, kaalia, oliiveja ja juustoja. Välipalaksi syön suolapähkinöitä ja kuivattuja omenalastuja. Kun rasva alkaa hiljalleen kulua, niin on kyllä syötävä enemmän, Inkinen toteaa.

Pariskunta oli alun perin suunnitellut monimutkaisempaa vuorosysteemiä kuin mihin he ovat nyt päätyneet. Molemmat soutavat aamuviidestä iltayhdeksään 12–16 tuntia vuorotellen, syövät yhdessä lounaan ja nukkuvat joka yö vähintään viisi tuntia jos sää ja rahtilaivat sen sallivat.

Vaahtokylpy ja manikyyri haaveena

Inkisen puoliso Meredith Lorring kirjoittaa blogissaan, että viime torstai oli soutuseikkailussa jollain tapaa käännekohta, koska se oli ensimmäinen soutupäivä ilman pelottavia aaltoja, ja veneen keula oli oikeasti kohti Havaijia.

– Veneessä tulee monenlaisia fantasioita mieleen. Esimerkiksi, mitä tapahtuu, kun minulla on syntymäpäivä? Tuleeko ystävämme meitä helikopterilla tervehtimään, tai mitä teemme sitten, kun pääsemme vihdoin Havaijia – ihana vaahtokylpy kukkien keskellä, Samin parranajo, hiustenpesu ja minulle manikyyri! Avioeromittarimme näyttää yhä nollaa! Kiitos kaikista ihanista viesteistä, niitä on mahtava lukea ja odotamme niitä joka päivä, Lorring tunnelmoi.

Lue myös:

    Uusimmat