Suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta

Arvio Pertti Nyberg

Onko suomalainen mies väkivaltainen? Missä psykopaatti luuraa? Miksi vankeja hoidetaan. Onko saalistaminen luonnotonta?

Muun muassa näitä kysymyksiä psykiatrisen vankisairaalaan ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Lauerma esittää. Vastaukset ovat usein hieman yllättäviä - ainakin jos mittapuuksi otetaan ihmisten niin sanottu mutu-tuntuma.

Väkivalta vähentynyt

Väkivalta on usein toistuvat teema Lauerman kirjassa. Väkivaltainen käyttäytyminen on viime vuosina vähentynyt huimasti, vaikka alkoholin käyttö on lisääntynyt. 70-luvulta 90-luvulle henkirikoksien määrä on laskenut kolmasosan.

Lauerma arvioi, että ikärakenteen muutos voi olla väkivaltarikollisuuden vähenemisen taustalla. Nuoret tekevät suhteessa enemmän henkirikoksia ja heitä on nyt koko väestöön suhteutettuna entistä vähemmän. Toinen mahdollisuus on, että ensihoito ja ylipäätään sairaanhoito on kehittynyt niin, että uhreja voidaan pelastaa entistä enemmän.

Lauerman mukaan alkoholin yhteys henkirikoksiin on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Euroopassa on paljon Suomea märempiä maita, mutta henkirikoksia tehdään näissä muissa maissa kuitenkin vähemmän. Lauerman mukaan alkoholi ei lisää aggressiivisuutta kuin osalla käyttäjistä. Hän lähteekin etsimään vastausta biologisista mekanismeista ja päätyy Matti Virkkusen työryhmän teoriaan, jonka mukaan suomalainen väkivalta liittyy niin sanottuun kakkostyypin alkoholismiin, jossa aineenvaihdunnalla selitetään väkivaltaisuutta.

Mediassä esiintyy usein perhesurmia ja niin sanottuja laajennettuja itsemurhia, mutta Lauerman mukaan ne ovat melkeinpä poikkeuksia. Myös lasten joutuminen henrikoksen uhriksi on poikkeuksellista ja yhä harvinaisempaa. Julkisesta keskustelusta saa kuitenkin Lauerman mukaan kuvan, jonka mukaan juuri nämä rikostyypit lisääntyisivät.

Puhe "suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta" ei Lauerman mukaan pidä paikkaansa. Itä-Euroopassa ja erityisesti Venäjällä henkirikoksia tehdään paljon enemmän kuin Suomessa, samoin Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Suomi asettuu maailmanlaajuisesti keskikastiin, Lauerma toteaa.

"Yleiset käsitykset" usein virheellisiä

Vastaavalla tavalla Lauerma ravistelee monia yleisenä pidettyjä käsityksiä. Kaikki hieman häiriintyneet ja ilkeät ihmiset eivät ole psykopaatteja, Lauerma kertoo.Vankeja puolestaan kannattaa hoitaa jo ihan sen takia, että vangit eivät palaisi pian uudelleen vankilaan. Saalistaminen eli metsästäminen puolestaan kuuluu Lauerman mukaan ihmisluontoon.

Lauerma puhuu tieteen puolesta hömppätietämystä vastaan. Erilaiset uskomushoidot saavat tuomion.

Lauerman esseekokoelmassa on myös paljon viittauksia historiaan. Suomi on ainakin lehtijutuista päätellen pitänyt hyvää huolta venäläisistä sotavangeista sodan aikana. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Suomessa neuvostovankeja kuoli vankeuden aikana 30,3 prosenttia sen lisäksi, että kuolemantapauksia ennen vangiksi rekisteröimistä oli paljon. Saksalaisten sotavankien kuolleisuus amerikkalaisten tai brittien käsissä oli 0,03 prosenttia. Ero näin laskettuana oli siis tuhatkertainen.

Median väärinymmärryksistä...

Hyvän kääntöpuoli -kirjassa on myös luku tiedotusvälineistä. Lauermalla on jäänyt vuosien varrella paljon hampaankoloon, kun hänen näkemyksiään on joko tahallaan tai vahingossa referoitu väärin tai hänestä tehdyistä pitkistä haastatteluista on otettu vain lyhyt, tarkoitushakuinen kommentti juttuun. Myös toimittajien matematiikan taidoissa on Lauerman mukaan paljon parantamisen varaa. Numerosokeus kun voi johtaa kummallisiin johtopäätöksiin.

Mielestäni mediakritiikki on ihan paikallaan. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että Lauerma on ollut jollakin tapaa naiivi media edessä, kun ei ole ymmärtänyt tiedotusvälineiden tapaa tehdä juttuja. Ehkäpä yliopistoissa pitäisi jokaisella tieteenalalla järjestää lyhyt kurssi siitä, miten asioida toimittajien kanssa. Lauerma voisi omine kokemuksineen olla hyvä alustaja tällaisella kurssilla.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja toimii uutistuottajana MTV Uutisissa