Suomalainen kilpakeilailu voi hyvin. Se on voinut hyvin pitkän aikaa. Keilaajat menestyvät kansainvälisissä kisoissa jatkuvasti. Perinteet kantavat ja luovat pohjan jatkuvuudelle, vähän niin kuin keihäänheitossa. Sunnuntaina Kimmo Lehtonen, 36, voitti Norjan avoimen mestaruuden toisena perättäisenä vuotena.
Lehtonen oli keilailussa aikoinaan jo teinitähti. Hän on ollut viime vuosina yksi menestyksekkäimmistä suomalaisista kilpakeilaajista, ja kiertää nykyisin lähinnä vain ulkomaisissa kisoissa. Lehtosen mielestä yksi tärkeimmistä tekijöistä keilamenestyksen taustalla on ollut, että tietoa on ollut aina avoimesti jaossa.
-Ei olla salattu tietoa toisiltamme, vaan tietoa on jaettu toisille koko ajan.
Yhteistyö on vahvuus. Tämä asenne on Lehtosen mielestä perua mm. sellaisilta takavuosien keilavaikuttajilta kuin Tapio Vuorinen ja Timo Suviranta, jotka toivat maahan keilaguruja kuten yhdysvaltalainen Dick Ritger ja olivat koko ajan osaltaan vaikuttamassa, että tietoa huippukeilailusta oli saatavilla.
-Olivat tässä suhteessa kaatamassa raja-aitoja, pitämässä kilpakeilailun puolta, Lehtonen uskoo.
-Minä esimerkiksi aloin heti alusta alkaen harjoitella oikein. Se on suuri etu, Lehtonen muisteli uransa alkua 1980-luvulla.
Veltto vei liian jännittämisen
Lehtoselle tärkeitä ihmisiä ovat olleet ammattimies Mika Koivuniemi, jolta hän oppii koko ajan lisää, ja 'Veltto' Virtanen, joka auttoi henkisessä valmennuksessa. -Ennen Velttoa hävisin monta kisaa pelkästään sen takia, että jännitin liikaa.
Lehtosen mielestä myös keilaajien vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne on merkinnyt paljon. Joukkuepeleissä Suomi on ollut vahva.
-Lisäksi me kaikki (huiput) olemme pelanneet aikanamme tosi paljon. Toistoja on tehty järjettömän paljon. Olemme viettäneet paljon aikaa radalla. Ja toistoihinhan tämä laji perustuu, Lehtonen sanoi.
-Tässä lajissa pitää olla radalla, jos meinaa oppia, Lehtonen lainasi edelleenkin radoilla mestaroivaa Jouko Kuossaria.
Lahdessa vaikuttava Jouni Helminen on niitä harvoja suomalaisia keilaajia, joka on virallisesti ammattilainen, Yhdysvaltain PBA-kiertueen jäsen. Keilailu on niitä lajeja, joissa ammattilaiset vielä erotetaan amatööreistä. Käytännössä ero merkitsee sitä, että ammattilainen ei pääse edustamaan maataan arvotapahtumiin.
Lehtosen tapaan Helminen on keilannut huipulla pitkään. Hänestä yksi syy suomalaisen kilpakeilailun tasokkuudelle löytyy keilaajien tasosta itsestään.
-On paljon hyviä keilaajia, ja kun heitä vastaan keilaa, se vie jo eteenpäin, Helminen pohtii.
Kuntoa pitää olla
Helmiselle rakkaus lajiin ja halu kehittyä olivat tärkein motiivin antaja nuorena. Ajan mittaan myös rahapalkinnot ovat nousseet kuvaan. -Nykyisin niiden suhde on ehkä fifty-fifty. Jos tätä tekisi pelkästään rahasta, leipääntyisi varmaan nopeasti.
Helminen on keilailussa mukana myös muuten, sillä hän myy työkseen keilailutarvikkeita eli viihtyy keilahallilla valtaosan ajastaan.
-Joskus näkee niin paljon punaista, että on päästävä hallilta pois, Helminen sanoi hänelle kuitenkin harvinaisesta tunteesta.
-Olen oppinut näkemään tämän laajemmassa yhteydessä.
Keilaajat ovat vuosien varrella kehittyneet. Lajista on tullut enenevässä määrin urheilua. -Jos ei ole kunnossa, ei yksinkertaisesti jaksa keilata kolmea perättäistä päivää niin kuin esimerkiksi Norjassa viime viikonloppuna. Koko ajan pitää pitää kunnostaan huolta, Helminen sanoi.
(MTV3-STT)