Suomalaisaikuisten uimataidottomuuden takaa löytyy usein pelkoa

Aikuisten uimakoulujen suosio kasvaa jatkuvasti, mutta tunnille tuleminen on joillekin edelleen hankalaa. – Ei haluta myöntää, ettei osata vielä uida, vaikka ollaan jo aikuisia, Uimakouluvastaava Inari Ennevaara sanoo.

Suomalaisten aikuisten uimataito on viime vuosina parantunut. Silti vedessä polskiminen ei ole itsestäänselvä taito. Uimakouluvastaava InariEnnevaaran mukaan uimataidottomia aikuisia on paljon, ja aikuisten uimakoulun kurssien kysyntä on ollut kasvussa.

– Vähän yli kolmekymppiset miehet ovat yllättäen nousseet kursseilla isoksi ryhmäksi. Toinen iso ryhmä ovat hieman iäkkäämmät, ehkä jo eläkkeellä olevat, Ennevaara kuvaa.

Uimakoulun tasot alkavat alkeiskurssista, josta voi edetä edistyneempien kurssille. Edistyneempien ryhmästä osa haluaa uinnista itselleen harrastuksen ja jää treenaamaan tekniikkaa.

Mistä uimataidottomuus johtuu?

Moni havahtuu uimataitojen puutteeseen, kun omat lapset alkavat käydä uimakoulussa. Jos perheen jälkikasvu haluaa käydä pulikoimassa, vanhempienkin on opeteltava uimaan – vaikka sitten pakolla. Alkeisryhmään tuleminen ja uimataidottomuuden myöntäminen on kuitenkin monelle kova paikka.

– Ei haluta myöntää, ettei osata vielä uida, vaikka ollaan jo aikuisia, Ennevaara sanoo.

Uimataidottomuuteen vaikuttavat monet syyt. Aina kyse ei ole taitojen puutteesta.

– Pelko on yksi syy. Ihmiselle on sattunut jotain, joko nuorempana tai vanhemmalla iällä. Aina ei ole edes kyse siitä, ettei osaisi uida: toiset osaavat uida, mutta pelkäävät sen verran, että tulevat alkeiskurssille, Ennevaara sanoo.

Yksi uimataidottomien ryhmä ovat ihmiset, jotka ovat jotenkin onnistuneet luistamaan koulun uimaopetuksesta.

– Tunneille ei ole haluttu osallistua, tai taustalla voi olla häpeää tai pelkoa, Ennevaara sanoo.

Uimataitoa ei myöskään voi oppia, jos siihen ei ole mahdollisuutta. Aikuisten uimakoulussa käy paljon ulkomailta Suomeen muuttaneita.

– Monissa maissa ei ole samanlaista uintikulttuuria kuin Suomessa, tai ei ole ollut mahdollisuutta uida. Ja Suomi kun on täynnä järviä, niin täällä uiminen kuuluu kulttuuriin.

"Onko sulla se hirveä rottinkisilmukka?"

Toisinaan kyse ei ole oppimishalun tai -mahdollisuuksien puutteesta. Myös menneiden vuosien uimaopettajista ja heidän opetusmetodeistaan löytyy vikoja.

– Moni kertoo kauhukokemuksia. Osa kysyy jo ennen kurssille tuloa, että pitääkö mennä isoon altaaseen vaikkei vielä osata mitään, ja onko sulla se hirveä rottinkisilmukka, jota pidät kaulan ympärillä. Nämä asiat ovat selkeästi painuneet mieleen, Ennevaara kuvailee.

"Rottinkisilmukka" on ollut virallinen uimaopetuksen väline, rottinkinen keppi, jota opettaja pitelee uimaan opettelevan lapsen leuan alla. Näin pää pysyy pinnalla uitaessa. Kokemuksen on tarkoitus olla rohkaiseva ja auttaa opetusta, mutta hyvää tarkoittava avustus menee joskus pieleen.

– Rottinkikeppi on jättänyt monelle, myös minulle, ikävät muistikuvat. Itselleni on jäänyt palavasti mieleen jopa se opettaja, joka rottinkikeppiä piteli. Vanhat ikävät kokemukset palaavat helposti mieleen, mutta onneksi pelot on voitettavissa taitavien opettajien avulla, Ennevaara toteaa.

Nykyisessä uimaopetuksessa rottinkikeppiäkään ei tarvitse pelätä. Ennevaaran mukaan tunneilla käytetään kainaloiden alta pujotettavaa, kelluvaa "lötköpötköä", uimalautoja ja sukellusrenkaita. Välineillä saa paitsi väritettyä opetusta, myös luotua luottamusta uimaan opettelevan ja vieraan elementin, veden, välille.

– Kun on uimalauta alla, ei tarvitse roikkua kaiteessa tai ottaa ohjaajan kädestä kiinni. Luotto välineisiin, mutta ennen kaikkea omiin taitoihin kasvaa, Ennevaara sanoo.

Myös uimaopetus on muuttunut. Ennen opeteltiin uimaan pää pinnalla, kun nykyään jo alkeista asti kannustetaan pitämään kasvoja vedessä. Koirauinti puolestaan on vaihtunut myyrään.

Jos uskaltautuu uimakouluun, oppiiko varmasti uimaan?

– Kaikki oppivat uimaan. Opetteleminen vie toisilla pidempään ja toiset oppivat heti, Ennevaara vakuuttaa.

Opettele tuntemaan vesi

Myös kotioloissa voi opetella uimaan. Ennevaara suosittelee luottamaan perheen, sisarusten ja ystävien apuun. Joskus viralliseen uimakouluun tuleminen on kuitenkin parempi vaihtoehto.

– Aikuisten kohdalla oppiminen on haastavampaa, etenkin jos taustalla on pelkoja. Ennevaara kuvaa.

Jos uiminen pelottaa, aluksi kannattaa vain olla vedessä ja opetella tulemaan toimeen sen kanssa. Syvälle ei tarvitse mennä, mutta veteen täytyy luottaa ja siellä täytyy voida rentoutua.

– Opetellaan nostamaan jalkoja irti pohjasta ja tuntemaan, miten vesi liikkuu käsissä. Kun oppii tuntemaan veden ja oppii luottamaan siihen, pystyy etenemään harjoitteissa, Ennevaara neuvoo.


Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Colourbox

Lue myös:

    Uusimmat