Sukeltajan työ erittäin haastavaa suuressa risteilijässä

Pelastustyöt Italian turmalaivan kaltaisessa suuressa risteilyaluksessa ovat sukeltajalle erittäin haastavia, arvioi sukeltaja Arthur Heickell Rajavartiolaitokselta. Suuressa laivassa etäisyydet ovat pitkiä, ja kun laiva on keikahtanut kyljelleen, sukeltajalta vaaditaan kolmiulotteista ajattelua.

– Suuri laiva on haastava työmaa. Siellä on ahdasta, kulkureitit sisälle ovat hankalia ja näkyvyys on nollassa, Heickell kertoo.

Vaativissa olosuhteissa suunnittelu on tärkeää: sukeltajan on tiedettävä, mitkä laivan osat on jo käyty läpi, ja pohjapiirroksiin tutustuminen etukäteen helpottaa työtä.

Riittävä valonsaanti on varmistettava lamppujen avulla, koska muuten laivan sisällä voi olla säkkipimeää. Kypärään kiinnitetyn kameran avulla sukeltajan toimia voidaan seurata pinnalta.

Sukeltajan työn vaarallisuutta lisäävät vedessä kelluvat esineet – esimerkiksi suuressa risteilyaluksessa vastaan uiskentelee huonekaluja.

Se, kuinka pitkän ajan sukeltaja voi veden alla viettää, riippuu siitä, kuinka syvälle hän sukeltaa. Mitä syvemmälle laskeudutaan, sitä nopeammin on tultava takaisin. Ajan mittaan elimistöön kerääntyy myös typpeä, joka hidastaa pinnalle nousemista.

Sukeltaja ei koskaan työskentele yksin, vaan hänellä on aina vähintään yksi työtoveri. Toinen ei kuitenkaan välttämättä ole mukana veden alla, vaan valvoo pinnalta sukelluksen etenemistä.

Heickell itse on ollut mukana esimerkiksi Sally Albatross -laivan pelastustöissä. Silloin laivasta oli vajonnut veden pinnan alle pari kerrosta, mutta kaikki ihmiset saatiin pelastettua.

Laivoille laaditaan tarkat pelastussuunnitelmat siitä, kuinka ihmiset saadaan evakuoitua lautoille, mutta laivaa rakennettaessa ei Heickellin mukaan mietitä, kuinka vaikeiksi sukeltajan pelastustyöt muodostuvat.

– Valmista sapluunaa pelastukseen ei ole. Se on ratkaistava aina tapauskohtaisesti, Heickell sanoo.

Lue myös:

    Uusimmat