STTK täsmensi tupolistaansa

STTK:n hallituksen tänään tekemän vaatimuksen mukaan kaikille maksettavan 2,1 prosentin yleiskorotuksen ohella palkkoja nostettaisiin 1,2 prosentin liittokohtaisesti sovittavalla erällä. Toisena sopimusvuonna luvut olisivat samaa luokkaa eli 2,2 ja 1,0 prosenttia. Nykyisessä sopimuksessa järjestelyerä on 0,5 prosenttia.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää perustelee esitystä sillä, että se mahdollistaisi alakohtaisten ongelmien ratkaisemisen ja helpottaisi järjestöjen erimielisyyksien sovittelua tupopöydässä. Akavan ajaman prosenttipottimallin ja SAK:n euro- ja senttilinjan on arveltu aiheuttavan hankalia kiistoja tupopöydässä.

Yleiskorotuksen rakenteeseen STTK ei ottanut kantaa. Mäenpään arvion mukaan se tulee kuitenkin olemaan prosenttikorotusten sekä kuukausi- ja tuntipalkkoihin tulevien euro- ja senttikorotusten välimaastosta. Hän kuitenkin korosti, että perinteisen sekalinjamallin sijasta on mahdollista käyttää erilaisia muita yhdistelmäratkaisuja.

Naisvaltaisten alojen palkoista huutokauppaa

STTK:n hallitus esittää myös naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä tasoittavaa naispalkkaerää. Palkankorotusten jakotapa eroaa jonkin verran SAK:n vaatimasta tasa-arvoerästä, joskin suuruus olisi lähes sama.

STTK:n mallissa kustannusvaikutus olisi ensimmäisenä vuonna 0,4 prosenttia ja toisena vuonna 0,3 prosenttia. Erä määräytyisi siten, että vuonna 2003 naisten suhteellinen osuus sopimusalan kaikista palkansaajista kerrotaan luvulla 0,8 ja vuonna 2004 luvulla 0,7. STTK:n arvion mukaan sen vaikutus vaihtelisi eri aloilla pääosin 0,5:n ja 1,0 prosentin palkankorotusten välillä. Joillakin aloilla miesvaltaiset alat eivät korotuksia saisi, ja naisvaltaiset alat saisivat parhaimmillaan 1,5 prosentin korotuksen.

Naispalkkaerä voitaisiin käyttää myös muiden palkkauksellisten epäkohtien poistamiseen jos työpaikalla sovelletaan työn vaativuuden arviointia. SAK:n mallissa alalla työskentelevien naisten osuus kerrottaisin luvulla 0,2 ja alle 1905 euroa ansaitsevien osuus luvulla 0,4. Naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla sen kustannusvaikutus olisi sopimuskaudella noin prosentin luokkaa.

Naispalkkaerä on osa STTK:n ajamaa samapalkkaisuusohjelmaa, jonka eteneminen tuloneuvotteluissa Mäenpään mukaan lähtenyt hyvin käyntiin.

Irtisanomisiin vaaditaan irtisanomis- tai muutosturvarahaa

Toinen STTK:n tänään täsmentämistä vaatimuksista koskee keinoja, joilla irtisanomisia voitaisiin vähentää. Myös tämä on sekä STTK:n ja SAK:n keskeiseksi neuvottelukysymykseksi nostama asia. Irtisanomiskynnystä pitää STTK:n mielestä nostaa palvelussuhteen pituuden mukaan määräytyvällä irtisanomisrahalla. Irtisanomiskustannusten nouseminen kannustaisi työnantajia aidosti selvittämään vaihtoehtoja irtisanomisille.

Jos työnantajan järjestämää koulutusta ei saada aikaan, sitä korvattaisiin rahalla. Uudelleensijoittamiseen ja koulutukseen käytetyt varat vähentäisivät irtisanomisrahaa. Mäenpään mukaan työsopimuslaissa olevat määräykset irtisanottavien uudelleensijoituksen ja koulutuksen järjestämisestä eivät käytännössä toimi, minkä vuoksi asiaan on saatava konkreettisempi ohjelma.

SAK on esittänyt "muutosturvarahaa", jolla katettaisiin irtisanottavalle laadittavan henkilökohtaisen sosiaalisuunnitelman kustannuksia. Suunnitelma laadittaisiin työnantajan, luottamusmiehen, työntekijän ja työvoimaviranomaisten yhteistyönä. Jos työnantaja ei suostuisi tekemään sosiaalisuunnitelmia, maksettaisiin muutosturvaraha suoraan työntekijälle.

(MTV3-STT)