Starckjohann vaatii ex-johtajalta miljoonia

Starckjohann katsoo kärsineensä korkoineen noin 14 miljoonan markan vahingon, kun sen entinen pääjohtaja myi saksalaisen tytäryhtiön osin itselleen vuonna 1993. Konserni yhtyi tänään syytteeseen, jolla vuorineuvos Pertti Bergille vaaditaan rangaistusta törkeästä petoksesta tai toissijaisesti luottamusaseman väärinkäyttämisestä.

Vuorineuvos Berg kiistää syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen. Hänen mukaansa saksalaisyhtiö oli siinä taloudellisessa tilanteessa syytä myydä eikä kauppaan sisältynyt mitään laitonta. Petosjutun pääkäsittely jatkuu Lahden käräjäoikeudessa koko tämän viikon.

Oikea hinta?

Suurin kädenvääntö oikeudessa käytäneen saksalaisyhtiön oikeasta hinnasta. Syyttäjä Päivi Hirvelän mukaan ostotarjouksessa oli vääriä tietoja esimerkiksi saksalaisyhtiön palkkavelvoitteista toimitusjohtajilleen sekä mahdollisista verojäämistä. Starckjohann-Telko GmbH:n myyntihinta jäi syyttäjän arvion mukaan 3,2-5 miljoonaa Suomen markkaa alle todellisen arvon. Hintahaarukan alapää tulee suoraan saksalaisyhtiön tilinpäätöksen omista pääomista. Suurempaan on laskettu yhtiön kauppahinta sekä nopeasti ulosotetut osingot, joilla ostajat maksoivat kaupan. Syyttäjän mielestä alihinnoitteluun viittaa sekin, että vuorineuvos Berg kirjasi oman osuutensa arvoksi ison osingonjaon jälkeenkin alkuperäisen hinnan, kun hän siirsi pottinsa suomalaiselle yhtiölleen.

Starckjohannia edustavan asianajaja Jouko Huhtalan korvauslaskelma päätyy liki yhdeksän miljoonaan Suomen markkaan, korkoineen ja kuluineen noin 14 miljoonaan. Summa käsittää kauppahinnan, "pikaosingot", arvion vuosien 1993-97 menetetyistä voitoista sekä ennakoinnin seuraavien viiden vuoden tuotoista. Vuorineuvos Berg pyrkii osoittamaan, että tytäryhtiöstä saatiin oikea hinta ja ehkä vähän ylikin. -Yhtiöillä ei ole ohjevähittäishintaa, muistutti asianajaja, oikeustieteen tohtori Harri Vento. -Kauppahinta on se, jonka joku maksaa.

Oikea ostaja?

Syyttäjän ja asianomistajan mukaan Pertti Berg salasi Starckjohannin hallituksen muilta jäseniltä oman 50 prosentin osuutensa ostajapuolella, jonka virallisesti muodostivat saksalaisten toimitusjohtajien lähiomaiset. Ostotarjouksessa tosin esiintyi maininta siitä, että ulkoisen jatkuvuuden takia Berg saattaa jatkaa yhtiön johdossa tai hallintoneuvostossa. Bergin mukaan osakepotin puolikkaan siirto hänen hallitsemalleen, saksalaiselle kommandiittiyhtiölle oli ja on väliaikainen huoltohallintajärjestely. Osakkeet piti myydä eteenpäin Starckjohannin saksalaiselle liikekumppanille. Syyttäjä pitää osakepottien siirtosuunnitelmaa peitetarinana. Berg on esiintynyt omistajana ja saanut pelkästään vuonna 1994 Saksasta liki miljoonan Suomen markan osingot.

Oikea hetki?

Asianajaja Huhtalan mukaan Starckjohannilla ei ollut mitään syytä ryhtyä myymään juuri saksalaista tytäryhtiötään. Ei myöskään ollut mitään todellista uhkatekijää, joka olisi painanut GmbH:n arvoa alas. -Myyntipäätös syntyi puhelinkokouksessa, jossa Berg soitti erikseen kolmelle muulle hallituksen jäsenelle, jotka kaikki olivat hänen alaisiaan. Vuorineuvos Berg ja asianajaja Harri Vento pitävät vastapuolen lähtökohtia jälkiviisautena. He muistuttavat, että vuoden 1993 alussa Suomessa vallitsi lama ja Starckjohann oli jo yrityssaneerauksen partaalla. Käteistä piti saada äkkiä, kun rahahanoja oli sulkeutunut.

(STT)

Lue myös:

    Uusimmat