Sovintoesitystä sorvataan askeettisesti - tarjolla vain kraanavettä

Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen on vuosien varrella kokoustanut yhdessä jos toisessakin sovintoneuvottelussa. Suurella yleisöllä on Ahosen mukaan melkoisia harhaluuloja palkkaneuvotteluista.

- Ei siellä minkään suuren pöydän ympärillä istuta, vaikka sellainen on median välittämä kuva neuvotteluista. Alkupuheenvuorojen jälkeen eri osapuolet vetäytyvät hyvin nopeasti omiin huoneisiinsa, oikoo Ahonen.

Sovittelu on yhden miehen show

Toisin kuin luullaan työnantaja- ja työtekijäosapuolet istuvat Ahosen mukaan eri huoneissa useamman seinän takana toisistaan. Valtakunnansovittelija sen sijaan sukkuloi huoneiden ja neuvottelijoiden välillä tiuhaankin.

Sovittelutapahtuma on siis pitkälti yhden miehen show.

- Yleensä sovittelijoita on vain yksi. Joskus historiassa valtakunnansovittelijan apuna on saattanut olla toinen sovittelija, jos ongelmat ovat olleet laajoja. Sovittelijalla on tietenkin apunaan sihteeri, joka kirjoittaa sovittelijan sanelun mukaisesti tekstejä auki, Ahonen kertoo.

Valtakunnansovittelija sukkuloi siis kahden huoneen välillä ja kyselee, mitä mieltä kumpikin osapuoli on kiistakysymyksistä.

- Työntekijäpuoli ei esimerkiksi tiedä, mitä mieltä työnantajapuoli mistäkin asiasta on, koska sovittelija ei kerro sitä. Sovittelu tapahtuu pitkälti sovittelijan päässä, Ahonen paljastaa.

Joskus on pidetty nälässäkin

Entä käydäänkö neuvotteluissa uuvutustaistelua? Härnätäänkö nälällä? Millainen on yleistunnelma?

Ahosen mukaan yleistunnelma sovitteluissa on pitkäpiimäinen. Historiassa on ollut neuvotteluja, jolloin nälälläkin on pelattu.

- Kerrotaan, että jotkut sovittelijat ovat uuvuttaneet neuvottelijoita niin, että ovat pitäneet osapuolia pitkiä aikoja niin sanotusti neljän seinän sisällä. Silloin on sopimuksiakin alkanut syntyä, Ahonen naurahtaa.

Nykyään käytännöt ovat Ahosen mukaan sivistyneempiä, mutta kiloja ei neuvotteluissa edelleenkään pääse kertymään. Kirkkaissa kannuissa ei nimittäin ole muuta kuin helsinkiläistä kraanavettä.

- Siellähän on kirkkaat kannut, joissa näyttäisi olevan virvokkeita, mutta todellisuudessa niissä on kraanavettä. Siellä ei myöskään ole viinereitä tarjolla niin kuin monesti luullaan. Joskus kahvit on tarjottu sovittelijan huoneessa, mutta rivineuvottelijoiden kesken ei ole muuta kun kraanavettä, Ahonen lataa.

Suomalaisten muistissa pyörii myös sovintoneuvotteluista rustattu sketsi, jossa sovittelijoita piinataan vessakiellolla. Ahonen ei tunne näin ankaria käytäntöjä.

- Kyllä siitä aina vessaan on päästy. Minulla ei ainakaan ole sellaista kokemusta, että osapuolet olisi lukittu huoneisiinsa. Tietenkin neuvottelusessiot venyvät usein pitkiksi, joten vessassakin pitää käydä, Ahonen nauraa.

Hurtti huumorikin lentää toisinaan

Vaikka lakon uhka on monesti käsin kosketeltavissa ja tunnelma kireä, lentää sovitteluhuoneissa hurtti huumorikin ainakin omien kesken.

- Ei siellä tuijoteta toista kilpaa pöydän yli tai koroteta ääntä. Kyllä siellä joskus jotakin huumoriakin on ilmassa, Ahonen myöntää.

Neuvottelut jatkuvat usein myöhään yöhön. Voittajaksi neuvotteluissa näyttäisi selviävän se, joka ei kärsi iltaunisuudesta. Ahonen ei allekirjoita väitettä.

- Se on harhaluulo, että siinä muka väsytystaktiikalla sopimus syntyisi. Siinä tietysti väsyvät molemmat osapuolet ja se saattaa jopa hankaloittaa sovintoesityksen syntyä. Tietenkin kun lakkovaara on päällä, silloin yölläkin joudutaan sovittelemaan. Asioita joudutaan käymään läpi ja viilaamaan, jotta kompromissi löytyisi. Pienen yksityiskohdankin hiominen saattaa viedä useita tunteja, Ahonen paljastaa.

Aina välillä suuren neuvottelupöydän ääreen saatetaan kokoontua tekemään johtopäätöksiä.

- Sitten todetaan, että näissä ja näissä asioissa on edistytty. Jossain vaiheessa se sovintoesityskin sitten syntyy, päättää Ahonen.