Sotilastutkijat: Valtiot voivat altistaa itsensä hybridisodalle

Ukrainan sota on tuonut uutisiin hybridisodan, jossa sodan ja rauhan raja hämärtyy. Mitä erilaisimmat sodankäynnin keinot yhdistyvät armottomaan informaatiosotaan.

Hybridisodalla on helpoin horjuttaa hauraita valtioita, joiden väestö on syystä tai toisesta jakautunut. Esimerkiksi Ukraina oli köyhä, huonosti hallittu valtio, jossa oli jo valmiiksi jakolinjoja kieliryhmien ja poliittisten kantojen välillä. Se ei kestänyt ehjänä hybridihyökkäystä.

Sotatieteen tutkijoiden arvion mukaan valtiot voivat kuitenkin myös omilla linjauksillaan altistaa itsensä hybridisodalle. Riskinä ovat "itse asetetut turvallisuuspoliittiset pidäkkeet". Kädet voidaan itse etukäteen sitoa niin, että kriisitilanteessa ei pystytä käyttämään tarvittavia keinoja.

Näin hyökkääjälle avataan mahdollisuus saada tavoitteensa läpi käyttämättä edes voimaa, kirjoittavat everstiluutnantti Petteri Lalu ja komentaja Juha Puistola Puolustusvoimien tutkimuslaitoksesta.

Hyökkääjän tavoitteet voivat olla sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia; puolustajan pidäkkeet voivat olla julkilausuttuja tai -lausumattomia.

Ratkaisevaa on silloin se, onko päättäjillä ja muilla keskeisillä toimijoilla yhteinen kuva ja ymmärrys tilanteesta. Jos se puuttuu, hybridihyökkääjä voi harhauttamalla ja vaikutuskeinoja nopeasti vaihtelemalla lamauttaa päätöksenteon, varoittavat sotilaat.  

Millä tavoin valtion kädet sitten voidaan sitoa?

Vaikkapa rajaamalla pois liittoutumista koskevia ratkaisuja tai aseistusta ja toimintatapoja, joita kansainväliset sitoumukset eivät kieltäisi, vastaa Lalu STT:lle.  

Entä jonkin turvallisuuspoliittisen ratkaisun rajaaminen selvitysten ulkopuolelle?  

– Kun tehdään päivittäisiä ratkaisuja toimitaan tilanteen mukaan, mutta kun pitkällä aikavälillä sitoudutaan olemaan tekemättä jotain, niin omien käsien sitomistahan se on. 

Lue myös:

    Uusimmat