Sotahistorian tutkijat huolissaan rahasta ja kaupallisuudesta

Lappeenrannan Huhtiniemen kaivaukset

Sotahistorian tutkijat ovat huolissaan jatkuvasta rahapulasta sekä historiankirjoituksen sidonnaisuus kaupallisuuteen ja mediaan. Tämä tuli ilmi Suomen sotahistorian komission tämänpäiväisessä seminaarissa Helsingissä.

Toisaalta sotahistorian todettiin olevan siinä mielessä hyvässä asemassa, että muista historian osa-alueista poiketen se saa tiedotusvälineissä huomiota. Filosofian tohtori Tuomas Hoppu mainitsi esimerkkeinä Huhtiniemen teloitushuhut ja emeritusprofessori Heikki Ylikankaan tuoreen teoksen.

Mutta Huhtiniemi-keskustelussakin suuria voittajia ovat Hopun mukaan olleet lähinnä kustantajat sekä sanoma- ja aikakauslehdet. Historiankirjoituksen sidonnaisuus kaupallisuuteen ja mediaan onkin hänen näkemyksensä mukaan piilevä vaara tutkimuksen objektiivisuudelle.

-Nykyisen trendin mukaisesti hyvä perustutkimus ei enää välttämättä riitä, vaan tutkijan on korostettava työssään sellaisia piirteitä, jotka herättävät huomiota mediassa ja sitä kautta myyvät kirjaa. Tällöin on vaara, että tutkijan etiikka pettää ja hän laajemman huomion saadakseen pyrkii tarkoitushakuisesti tiettyihin tutkimustuloksiin, Hoppu arvosteli.

"Traumatutkimus" syö varoja ja tutkijoita

Puolustusvoimissa sotahistoriaa ei professori Ohto Mannisen mukaan koeta tärkeäksi tutkimusalueeksi, vaikka puolustusvoimat tarvitseekin historiaa oman imagonsa rakentamisessa. Suomen Akatemiassa taas sotahistoriaa ei mielletä päteväksi tutkimusalueeksi, joten rahoitus on kiven takana.

Manninen arvosteli myös sitä, että "traumatutkimukset" eli suuret hankkeet sotien ympärillä syövät varoja ja tutkijoita ongelmakeskeiseltä tutkimukselta. "Traumatutkimuksella" hän tarkoitti suomalaista puhdistautumista siltä, että "olemme olleet pahoja".

Tutkijakato vain kiihtyy

Dosentti Ali Pylkkänen Turun yliopistosta puolestaan sanoi suoraan, että suomalaisten sotahistoriaan liittyvästä "kestotilauksesta" huolimatta sotahistorian tutkimus on jäänyt niin rahoituksen kuin virkojenkin kannalta retuperälle. Kysyntää sotahistorialla kuitenkin on.

Pylkkänen pelkää, että ilman sotahistorian julkista lipunnostoa tutkijakato vain kiihtyy. Hän muistutti, että kukaan ei pysty loputtomiin jatkamaan ikääntyessään ja varsinkaan perheellisenä tulosvastuullista tutkijanelämää vain epämääräisten pätkätöiden, apurahojen ja palkkioiden varassa.

(MTV3-STT)