Soditaanko seuraavaksi Bahamalla?

Kolumbian hallituksen ja vasemmistolaisten Farc-sissien rauhanneuvottelujen on tarkoitus jatkua tänään Havannassa.

Tunnelmia kiristää Kolumbian asevoimien tekemä isku Farcin tukikohtiin viime lauantaina. Hyökkäyksessä kuoli ilmeisesti ainakin 20 sissiä.

Farcin ja Kolumbian hallituksen välisen kiistan lisäksi alueella kytee myös toinen riita, naapurimaan Nicaraguan kanssa. Tämä kiista voi johtaa jopa sotaan Karibialla.

Haagissa toimiva YK:n kansainvälinen tuomioistuin ICJ päätti marraskuussa, että osa Kolumbian ominaan pitämistä aluevesistä Karibialla kuuluu Nicaragualle. Päätös sai kolumbialaisten niskakarvat pystyyn.

Alueella on runsaat kalavedet ja biodiversiteetti sekä luultavasti öljyä ja kaasua. Lisäksi riitaan liittyy kansallisylpeyttä ja eripuraa rajoista.

Kolumbiaa ei tyynnytä se, että ICJ:n päätöksellä leijonanosa keskellä pitkään kiisteltyä aluevettä sijaitsevista saarista jää Kolumbialle. Näistä saarista tunnetuin on turistisaari San Andrés. Saaret sijaitsevat huomattavasti lähempänä Nicaraguaa kuin Kolumbiaa.

ICJ:n päätös, joka lisää Nicaraguan aluetta noin 70 000 neliökilometrillä, on lopullinen. Niinpä Kolumbia ilmoitti, ettei se enää tunnusta ICJ:n päätösvaltaa suvereniteettiinsa kuuluvissa asioissa.

"Rajat sopimuksin, ei oikeudessa"

Kolumbian presidentin Juan Manuel Santosin mukaan "valtioiden väliset rajat todetaan valtioiden välisin sopimuksin, ei oikeusistuimissa". Kolumbiassa etsitään nyt poliittisia syyllisiä uhkaavaan merialuemenetykseen.

Latinalaisen Amerikan valtiot eivät ole viime vuosikymmeninä juurikaan sotineet keskenään. Presidentti Santos ei kuitenkaan sulje pois sodan mahdollisuutta viimeisenä vaihtoehtona, vaikka on sanonut, että ratkaisun on oltava rauhanomainen.

Kiistellyllä, taloudellisesti arvokkaalla alueella on nyt molempien maiden sota-aluksia. Nicaragua on tyytyväinen ICJ:n päätökseen. Maan presidentti Daniel Ortega on korostanut maansa rauhanomaisuutta.

Kolumbia Nicaraguaa vahvempi

Kolumbia on väestöltään sekä taloudellisilta ja sotilaallisilta voimavaroiltaan Nicaraguaa huomattavasti suurempi. Kolumbian asevoimia, myös meri- ja jokilaivastoa, kuitenkin sitoo jo vuosikymmeniä kestänyt konflikti Farc-sissiliikettä vastaan.

Tilanne on hankala myös supervalta Yhdysvalloille, jonka taloudelliset ja turvallisuushaasteet maailmalla vain lisääntyvät.

Kolumbia on Yhdysvaltojen vankka liittolainen. Washington on tukenut sen asevoimia miljardien dollarien arvosta. Nicaraguan vasemmistolainen Ortega on puolestaan hyvää pataa Venezuelan presidentin Hugo Chávezin kanssa ja johti 1980-luvulla sotaa Yhdysvaltojen tukemia antikommunistisia contra-sissejä vastaan.

Saariasukkaat haluavat itsehallintoa

Nicaragua ja Kolumbia ovat vaatineet kiisteltyjä saaria merialueineen itselleen jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Maat solmivat 1928 niin sanotun Esguerra-Bárcenas-sopimuksen, joka antoi San Andrésin saaristoalueineen Kolumbialle. Sandinistien Nicaragua kumosi yksipuolisesti sopimuksen vuonna 1980 väittämällä, että maa oli sen tehdessään Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä. Nicaragua vei tapauksen Haagiin 2001.

Oman verkkonsa kiistavesille heittivät myös San Andrésia asuttavat, kalastuksesta elantoaan ansaitsevat raizalit. He hakevat nyt vahvaa autonomista hallintoa.

– Raizalit tuntevat itsensä enemmän sanadrésilaisiksi kuin kolumbialaisiksi. Ennen oikeuden (ICJ:n) päätöstä tämä tunne oli 80-prosenttinen, nyt 99-prosenttinen, sanoo itsehallintoliikkeen johtaja Raymond Howard Britton kolumbialaisessa Semana-viikkolehdessä.

Miehen englanninkielinen nimi periytyy ajalta, jolloin saarialueen asukkaiden kreolikielen muokkasivat afrikkalaiset kielet ja merirosvojen englanti.

Lue myös:

    Uusimmat