Silakka pakenee rehevöitymistä

Silakan tärkeimmät kutupaikat Airistolla, Askaistenlahdella ja Paimionlahdella ovat rehevöitymisen takia siirtyneet sisälahdista noin 15-20 kilometriä ulospäin. Keskeisin syy muutokseen on kutupaikkojen liettyminen ja siitä johtuvat kasvillisuuden muutokset. Filosofian maisteri Juha Kääriän väitöskirjassa todetaan silakan kutevan vain kovalla alustalla, jossa on riittävästi kasvillisuutta mädin tarttumiseen.

Kääriän mukaan muutoksen kutupaikoilla ovat aiheuttaneet erityisesti yhdyskuntajätteet ja rantalaidunnan loppuminen, jolloin suuret määrät maa-ainesta huuhtoutui mereen. Myös hajakuormitus - kalankasvatuslaitokset, laiva- ja veneliikenne sekä ilmansaasteet - on syynä rehevöitymiseen. Tutkimuksen mukaan silakka on uskollinen hyviksi havaituille kutupaikoille. Niitä käytettään siitä huolimatta, että tarjolla on vaihtoehtoisia paikkoja, joissa esimerkiksi pohjan laatu, rannan jyrkkyys ja kasvillisuus ovat riittäviä silakan lisääntymiselle. Kutupaikkoja on kartoitettu rysäsaaliiden perusteella vuodesta 1973 ja sukellustutkimuksin 1980-luvulta alkaen.

Väitöskirjatutkimuksessa silakan mahdollista leimautumista tulevaan kutupaikkaansa tutkittiin poikastutkimuksen avulla sekä merkitsemällä tietyssä paikassa kutevia silakoita ulkoisen kalamerkin avulla. Kääriä toivoo, että Saaristomeren suojelu etenisi juhlapuheista tekoihin. Rehevöitymisen vaikutukset esimerkiksi silakkaan ovat selvät ja silakan kohtalo puolestaan vaikuttaa muiden kalojen kantoihin. Silakka on tärkeä saaliskala muun muassa kuhalle. Kääriä toimii ympäristönsuojelusuunnittelijana Turun ympäristövirastossa. Hänen väitöskirjansa tarkastetaan Turun yliopistossa huomenna.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat