MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen suorastaan liikuttui katsellessaan Vaasan Sportin ja JYPin ottelua, jossa vastakkain olivat paitsi pelaajat myös kaksi konkarivalmentajaa Risto Dufva ja Jukka Rautakorpi. Dufvan ja Rautakorven pitkät urat päävalmentajina alkavat olla ehtoopuolella.
Yllätin itseni lievältä liikutukseltani, kun katselin viime lauantaina Vaasan Kuparisaaressa pelattua ottelua Sport–JYP. Pelistä ja pelaajista viis, huomioni kiinnittyi siihen, miten päävalmentajat Risto Dufva ja Jukka Rautakorpi eivät enää kohtaa montaakaan kertaa SM-liigassa toisiaan vastapuolten vaihtoaitioissa.
Dufva on jo ilmoittanut lopettavansa valmentamisen – ”32 vuotta alkaa olla riittävä aika”, sanoi Dufva MTV Urheilulle. Rautakorpi sen sijaan kitkuttelee vielä. Minun papereissani kummankin osalta on kyseessä joutsenlaulu. Dufvan osalta se on konkreettinen, Rautakorven osalta oraalla, vasta ensimmäisten äänteiden kuuluessa.
LUE MYÖS: Sihvonen kysyy ja vastaa: Kumpi on kovempi juuri nyt – Tappara vai Ilves?
Rautakorpi ja Dufva ovat tehneet mittaamattoman arvokkaan työn suomalaisen jääkiekkoilun hyväksi. Dufva huippuvalmentajana ja sanankäytön lupsakkana mestarina. Rautakorpi huippuvalmentajana ja Suomen Jääkiekkoliitossa eräänä tärkeimmistä Meidän pelin strategeista.
Rautakorpi oli parhaimmillaan valmentajana aivan 2000-luvun alussa. Hänen Tapparansa vei viimeisen sen ajan Suomen mestaruuden keväällä 2003, jota voi kutsua määreillä puolusta, vastahyökkää ja kamppaile -jääkiekoksi. En koskaan unohda sitä rautakorpilaista pelifilosofista sanailua, jossa hänen mukaansa ”synnytettiin irtokiekkoja”. Tuolloin, 2003 elettiin niitä aikoja, jolloin oltiin jo alustavasti siirtymässä rytmitettyyn kiekkokontrollijääkiekkoon Timo Lehkosen ja Jukka Jalosen johdolla.
Sitten, 2008–2009, oltiin jo siirrytty Jalosen ja Pekka Virran viitoittamalla tiellä kiekkokontrolliin SM-liigassa, kun Dufvan JYPin traktorilätkä, jossa oli vain siteeksi erilaiset pelaamisen rytmit mukana, löi vielä kerran kiilan uuteen paradigmaan. JYP oli tuolloin erinomainen runkosarjassa ja voitti sesongin päätteeksi mestaruuden.
Kun nyt katselen Dufvaan ja Rautakorpeen, totean, etteivät he koskaan sitten kevään 2003 ja kevään 2009 ole enää yltäneet pelin – ja juurikin pelin! – valmentajina aallonharjalle Suomessa.
Toisaalta on todettava, että Suomessa on kautta aikain vain neljä konkarivalmentajaa, jotka ovat tulleet ehjin nahoin voittavan 1990-luvun suomalaisen lätkän piiristä 2010-luvun voittavan Meidän pelin jääkiekkoilun piiriin, he ovat: Hannu Aravirta, Erkka Westerlund, Jukka Rautakorpi ja Risto Dufva. Tuo on todella kova suoritus kyseiseltä nelikolta. Edes Raimo Summaselta asia ei onnistunut.
”Ehjin nahoin” ei kuitenkaan tarkoita, että kukaan edellä mainitusta neljästä olisi omaksunut Meidän pelin aikakauden niksit siten, että voitaisiin puhua erinomaisesta tasosta. Jalonen, Virta –sekä muutaman uuden ajan koutsin mainitakseni – ja vaikkapa Lauri Marjamäki, Jussi Tapola, Antti Pennanen, Tommi Niemelä ja Olli Salo menivät menojaan Dufvalta ja Rautakorvelta.
Ja silti pidän aivan äärimmäisenä huikeana suorituksena Dufvalta ja Rautakorvelta, että he ovat jotenkuten keinotelleet mukana nuorempiensa joukossa aina näihin päiviin asti.
Dufvan sinnittely kovempi temppu kuin Rautakorven
Sekä JYPin että Sportin peli näyttää minulle sen, ettei Dufvan ja Rautakorven viimeinen ajatus illalla ennen nukahtamista ja ensimmäinen ajatus aamulla herätessä ole, että miten voisin edistää joukkueeni peliä, miten etsin pelistä vastauksia ja apuja pelaajilleni. Ja niin se peli edistyy verkalleen, jos ollenkaan.
Dufvan suoritus roikkua pystyssä päin mukana näinkin kauan on kovempi kuin Rautakorven suoritus. Miksi? Siksi, että Rautakorpi sai – täysin omasta ansiostaan – olla mukana ja johtamassa suurseura Tapparaa. Dufva on sinnitellyt piskuisessa Sportissa. Tapparassa Tapola teki ja näytti eron Rautakorpeen, Tapola osasi paremmin juurikin pelin valmentamisen.
Teen vielä selväksi, etteivät Aravirta, Westerlund, Dufva ja Rautakorpi ole olleet mitenkään valevalmentajia Meidän pelin suhteen. He eivät vain omaksuneet sitä täydessä mitassa. Jokaiselle heistä Meidän pelissä on ollut ripaus jotain sellaista vastenmielistä, ettei heidän ole ollut mahdollista – samoin kuin 90-luvun lätkään – heittäytyä sen valmentamiseen koko sydämensä ja sielunsa pohjasta. Ja, edelleen, on kova suoritus, että aidosti nuo kaikki neljä silti muodostivat joukkueilleen pelikirjoja Meidän pelin periaattein.
LUE MYÖS: Jukka Rautakorpi sauhusi tästä tuomiosta vielä voitonkin jälkeen: "Kyllä nyt jokainen jääkiekossa ymmärtää"
Rautakorvella on hänelle tyypilliseen tapaan käytössään erinomaiset pelaajat JYPissä. Mutta JYPin pelitapa ei ole edistynyt viimeisen kuukauden aikana. Rautakorpi esikuntineen ei ole etsinyt lisävastauksia pelistä ja pelaamisesta. Samaan aikaan lähes kaikki muut päävalmentajat esikuntineen ovat edistäneet joukkueidensa pelaamista.
Dufvan Sport on muukalaislegioona etunenässä hienot ruotsalaiset pelaajat, jotka ihastuivat aluksi Meidän peliin. Ongelma on siinä, että se ”aluksi” ei riitä. Vaasan Sportin pelitapa ja sen toteutus ei ole sekään edistynyt kuukauteen.
Pidän, että Dufvan joutsenlaulu on totta, kuten hän itse ilmoittaa, loppu häämöttää jo. Jos Rautakorpi ei onnistu vielä kerran käärimään hihojaan JYPin pelitavan ja sen toteutuksen edistämisen suhteen, myös hänen joutsenlaulunsa saattaa olla totta. Tokko JYPin puheenjohtaja Jukka Seppänen enää katselisi Rautakorpea seuransa päävalmentajana, jos JYP ei yllä pudotuspeleihin.
Näyte pelistä kuin konkarien paritanssi
Kun minuun iski nostalginen lievä liikutus katsoessani Sportin ja JYPin ottelua, ajatustani yhytti toki vielä se mahdollisuus, josko vanhat herrat Rautakorpi ja Dufva joukkueineen kohtaavatkin niin kutsutuissa säälipleijareissa! Tosin se olisi sääli etenkin Rautakorpea kohtaan, sillä Dufvan erikoisalaksi on muodostunut viiden viime vuoden aikana erityinen kyky tehdä kiusaa isommilleen. Tuollaisessa kuvittelemassani lyhyessä sarjassa kaikki paineet olisivat JYPin ja Rautakorven puolella.
Viimeksi näkemässäni Sportin ja JYPin – siis Dufvan ja Rautakorven – kohtaamisessa oli jotain brutaalia kauneutta ikään kuin paritanssin muodossa. Siinä kaksi konkaria kinastelivat, kumpi vie.
Haluan ikuistaa tähän videoklipin muodossa kyseisen ottelun ensimmäisen vaihdon ja sen, missä ensimmäisten tekojen aikeissa Dufva halusi viedä Rautakorpea ja kuulla Rautakorven vikisevän; ja missä aikeissa Rautakorpi tahtoi viedä Dufvaa ja kuulla Dufvan vikisevän. Käy ilmi, että melko samansuuntaisin, toisilleen vanhastaan tutuin askelin herrojen tanssi alkaa.
1:00
Katsokaa, miten: Sport voittaa aloituksen, JYPin molemmat laiturit iskevät kiinni Sportin pakkeihin. Sportin pakki syöttää hieman turhan pitkälle keskelle. JYP vie irtokiekon, ei ala tehdä tilaa, vaan pelaa heti pystyyn puolipitkän syötön seisovin jaloin olevalle hyökkääjälle keskelle, joka saa ohjattua päätykiekon.
Sportin veskari pysäyttää kiekon, JYP prässää kolmella (miltei entisen Dufvan JYPin kolmioprässi!), Sportin pakit selviävät paineen alta parityönä, toinen pakki nostaa jalalla liki punaviivalle, syöttää pienen laitaan, laituri lähettää päätykiekon. Vuorostaan Sport prässää hieman myöhässä, JYP selviää paineen alta pakkien reverse-syötöllä; syntyy irtokiekko, joka sinkoutuu Sportin päätyyn.
Sportin pakki kaavailee viivelähtöä, mutta JYPin kärkikarvaajaa tuhoaa aikeet pölhökustaan prässillä maalin taakse. Sportin pakki nostaa jalalla, Sport saa aikaiseksi keskialueelle kelvollisen hyökkääjien rintaman. Sportin jalalla nostanut puolustaja pelaa oivallisen zipin JYPin selustaan. JYP on selvitä paineen alta lyhyellä rännisyötöllä pelin puolelle, ei selviä. Sport riistää ja pelaa hyökkäysalueella nopea riiston ja saa aikaiseksi melkein maalipaikan.
Ensimmäiset tunnustelevat mutta äkäiset tanssiaskelet on otettu pelissä, jonka JYP voittaa lopulta dramaattisesti ja niukasti 3–2. Kiekkokontrolliprosentti menee Sportille 55–45, samoin aika hyökkäysalueella 21:25–13:34, JYP vie nimiinsä maaliodottaman 3,21–3,17. Ottelun paras pelaaja on JYPin maalivahti Veini Vehviläinen.
Myös Dufvan ja Rautakorven lehdistötilaisuus on katsomisen arvoinen. Siinä ne minulle hyvin tutut valmentajat ovat monella tapaa omia itsejään – vakavikkoja ja veijareita samaan laskuun. Katsokaa tarkasti!
5:04