Sihvonen: Leijonilla ei varaa ylivalmentamiseen Kanada-ottelussa

Leijonat kohtaa keskiviikkona Kanadan Pyeongchanin olympialaisten puolivälieräottelussa. Ennakkoon asetelma on tiukka ja jännittävä. Omalla peruspeli-identiteetillään Suomi voi lyödä Kanadan, mutta suomalaisten pelaaminen ja pelin virtaus ei saa mennä kanadalaisten ehdoilla.

Kanadalla on mielenkiintoinen joukkue kasassa. Ryhmän keski-ikä huitelee siellä 30 yläpuolella. Lähes kaikilla kanadalaisilla on urallaan NHL-kokemusta. Noin tusina pelaajista pelaa tällä hetkellä KHL:ssä, kolmesta neljään pelaajaa vetää Sveitsin ja Ruotsin liigoissa kummassakin, ja kolme pelaajaa tahkoaa Pohjois-Amerikassa AHL-sarjaa. On tehtävä aivan selväksi se, ettei Kanadalla ole yhtään Suomea paremmat, jos ei huonommatkaan pelaajat. Taitotason suhteen puntit ovat melko tasan.

Kanada pelaa paljolti samanlaista pelitapaa kuin Kärpät SM-liigassa. Se ero tosin Kärppiin on, ettei Kanada palauttele samassa määrin kiekkoa alaspäin. Vaahteralehdet viljelevät puolipitkää syöttöä laitojen kautta vastustajan siniviivojen syöttötaskuihin, jonne peliä ylibuukataan pelaajaylivoima hetkellisenä tavoitteena.

Ylivoimalla Kanada pelaa takakolmiosta ovelia "ohjattavia" maalin eteen. On selvää, ettei Leijonat voi ottaa ottelussa määräänsä enempää jäähyjä. Peruspelaamisen pitää olla niin tiivistä, että se mahdollistaa pelaamisen ilman turhaa ja myöhästyvää mailahäirintää sinne kanadalaisten vartalon ja käsien väliin. Tässä suhteessa tuomarilinja on ollut olympialaisissa ihailtavan jämäkkä ja kategorinen.

Leijonat on säätänyt ihmeellisesti pelisuunnitelmaansa turnauksessa. Näin kävi Ruotsia ja jopa Etelä-Koreaa vastaan. Nyt sellaiseen ylivalmentamiseen ei ole varaa, jos Lauri Marjamäen Leijonat mielii turnauksessa kohti mitalipelejä.

Leijonien on pelattava Kanada-pelissä kultaisen keskitien Meidän peliä eri pelitilanteisiin reagoimalla ja peliä pakottamatta. Karvauspeli tulee pelata kaksivaiheisesti prässiä ja trapia vuorottelemalla. Etenkin turhaa prässäämistä myöhässä tulee varoa, koska Kanada kääntää pelin nopeasti puolipitkällä syötöllä Leijonien hyökkääjien ohi suomalaisten puolustajien eteen. Leijonien korkean puolustuspelinopeuden perusta pitää valaa hyvän hyökkäämisen kivijalkaan.

Hyökkäämisen tulee olla monipuolista Leijonien osalta. Enimmäkseen on mentävä kiireen vilkkaa pystysuuntaan, mutta pelaamista tulee myös rytmittää kiekkokontrollilla. Ilman kiekkokontrollia käy kuten Ruotsia vastaan ensimmäisessä erässä: pelin hallinta siirtyy vastustajalle. Esimerkiksi Tshekkiä vastaan Kanada pelasi ajoittain todella perinteistä 1-2-2-trapia, johon kyllä puree taiteen sääntöjen mukainen perinteinen viivelähtö. Se, että Kanada tulee prässäämään ja taklaamaan todella paljon, ei saa johtaa siihen, ettei Leijonat piri pinnassa tutki niitä hetkiä, jolloin kiekon kanssa voi lähteä rauhallisemmin omasta päästä.

Kanada turvaa pelikirjajääkiekkoon, mutta pelaaminen on monotonisempaa kuin Suomen parhaimmillaan monipuolinen lätkä. Tämä on se iskun paikka, jossa ero on mahdollista tehdä Leijonien hyväksi.

Asetelma ennen peliä on todella tasainen. Kumpi tahansa voi voittaa ja mennä turnauksessa välieriin. Voittaakseen Leijonien on pelattava säännönmukaisesti, tässä mielessä pelaamisen reunaehdot Suomelle ovat tiukat. Leijonat ei saa altistaa itseään liikaa yksilövetoiselle kamppailupelaamiselle. Suomen voima on viisikkopelissä ja sitä mukaa yhteistyön jääkiekossa.

Lue myös:

    Uusimmat