Sidontataide ei ole pelkkää erotiikkaa

Köysi kiristyy, mutta ilmekään ei värähdä. Kaksi nuorta miestä tuijottaa illanistujaisissa punaiseen köyteen köytettyä mallia sekä köysiä tyynen rauhallisesti, jopa sensuellisti kiristävää naishahmoa kulmat kurtussa. He näyttävät pohtivan korvat punaisina, mistä tässä on kyse. Erotiikasta? Sadomasokismista? Alistamisesta? Aivan kuten kauneus on katsojan silmissä, sidontataiteilija itse näkee kyseisessä tapahtumassa henkistä sekä psyykkistä kauneutta, ei eroottista latausta.

– Kuka meistä on todella vapaa? Tinttu Henttonen kysyy.

Bondagetaiteilija Tinttu Henttonen kiinnostui sidontataiteesta noin kymmenen vuotta sitten, kun hän näki japanilaisen sitojamestarin Benio Takaran henkeäsalpaavan esityksen sexhibition-messuilla, jossa köysiin sidottu malli nostettiin kymmenen metrin korkeuteen roikkumaan.

– Se oli niin kaunista, eleganttia ja herkkää – se iski luihin asti! Henttonen muistelee.

Kuitenkin innostus kumpusi myös sieltä, minne kaikkien silmät eivät pääse: nimittäin lavan takaa.

– Sain nähdä, miten malleista pidettiin huolta ennen esitystä; heidän psyykkinen hyvinvointinsa oli etusijalla. Se kaikki oli niin kaunista, että olin aivan myyty! Henttonen kuvailee muistoistaan lumoutuneena.

Hento innostus vei Henttosen workshoppiin kokeilemaan sitomisen tekniikoita. Mukaan mallin rooliin hän sai houkuteltua hyvän ystävänsä, joka tosin kärsi ahtaanpaikankammosta ja paniikkihäiriöstä. Kokeilu jätti Henttoseen ikuiset jäljet: nimittäin ainutlaatuisen kokemuksen siitä kunnioituksesta ja luottamuksesta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla.

– Sidoin silloin ensi kertaa. Se tunne oli mahtava, kun tajusin että ystäväni luottaa minuun ja minä olin hänen luottamuksensa arvoinen. Hän ei ahdistunut, vaan hän tunsi itsensä kauniiksi ja meitä kehuttiin vuolaasti. Jäin koukkuun, Henttonen kertoo.

Sidontataide perustuu pitkälti japanilaiseen eroottiseen bondageen, nawa shibariin. Oppeja pitikin lähteä metsästämään kirsikankukkien mekasta, eli Japanista asti.

– Sahasin Tokio–Helsinki -väliä lähes kolme vuotta. Etsin käsiini paikalliset sidontamestarit ja anoin heiltä lupaa opiskella heidän kanssaan. Sidonta-akatemiaa kun ei ole, Henttonen virnuilee.

– Oppitunnit kestivät vain pari tuntia. Seurasin vierestä ja piirtelin tikku-ukkoja ja harjoittelin salaa, Henttonen nauraa.

Sidontataidetta kuristavat ennakkoluulot

Henttonen on yksi niistä harvoista, joka ansaitsee leipänsä köysistä. Mutta mitä sidontataide on?

– Seksiä! Pornoa! Rajua! Henttonen kuvailee.

Nämä ovat ensimmäiset ennakkoluulot tietämättömien keskuudessa. Henttonen itse kokee, että hänen oma taiteensa ei kuulu makuuhuoneeseen, vaan studioon ja lavoille. Hän sitoo malleja, asettelee heitä erilaisiin asentoihin ja valokuvaa heitä sekä myös suunnittelee köysivaatteita.

– Etenkin miehet antavat sellaista palautetta, että "tämähän on pornoa". Totta kai sidontataiteessa on oma eroottissävytteisyytensä, kuten esimerkiksi omissa sidontakuvissani, mutta ei niissä yritetä miellyttää miessilmää. Enemminkin kuitenkin kuvailisin niitä viehättäviksi kuin eroottisiksi, Henttonen kertoo.

– En missään nimessä väitä, että bondage olisi täysin seksitöntä. Mutta ovathan esimerkiksi korkokengät tai korsetit myös seksikkäitä.

Vertaus onkin osuva: myös korsetit ja korkokengät kaikessa komeudessaan ovat kivuliaita, puristavia ja kiristäviä elementtejä – ja silti naiseuden ja seksikkyyden kulmakiviä.

Tinttu Henttonen ymmärtää, etteivät kaikki sidontataidetta sisäistä.

– En kuitenkaan haluaisi alkaa perustella tietämättömälle, miksi sidonta on oma taiteenmuotonsa. Taide on minulle itselleni dadaismia: taide on roskaa ja roska taidetta, Henttonen pilailee hyväntuulisesti.

Sidontataide voi olla myös kriittistä tai poliittista: esimerkiksi ydinvoimaa on vastustettu niin, että aktivistit sidottiin ja aseteltiin haastaviin asentoihin.

– He halusivat osoittaa, etteivät he halua olla sidoksissa ydinjätteeseen.

Sido minut – vapauta minut

Sitominen tuntuu Tinttu Henttosen mukaan hyvin arvovaltaiselta tehtävältä.

– Se on minulle suorastaan kunniakysymys. On aivan upea tunne, kun saan sitoa kehoa, Henttonen kuvaa.

Sidonnassa tärkeimmät työkalut ovat hyvä köysi sekä sakset hätätilanteita varten – toivottua kuitenkin olisi, ettei köysiä tarvitsisi katkoa, sillä niillä on oma tunnearvonsa.

– Olen viehättynyt hamppuköyteen. Se tottelee, taipuu kauniisti ja on hellä iholla. Lähes mitä tahansa voi käyttää köytenä, kuten silkkinauhaa, verhonnyörejä ja vaikkapa sukkahousuja, Henttonen kertoo.

Millaiset ihmiset haluavat tulla sidotuiksi?

– Kaikenlaiset. Miehet, joilla on työstressiä. He eivät halua tarttua viinapulloon, vaan he tulevat pariksi tunniksi sidottaviksi. Naiset, jotka eivät koe itseään viehättäviksi. Sidon heistä kauniin, elegantin ja asettelen heidät sensuelleihin pin up -asentoihin. Köydellä pystyy korostamaan naisellisuutta, Henttonen luettelee.

– Sidonta parantaa ryhtiä ja asentoa. Sen avulla voidaan korostaa muotoja tai peittää itseään epämiellyttäviä kohtia. Suomalaiset naiset haluavat useimmiten, että heidän vatsansa peitetään, Henttonen kertoo.

– Sidonta kiinnostaa myös extreme-harrastajia, jotka haluavat kokeilla kaikkea erikoista, kuten katosta roikkumista. Jotkut taas haluavat tulla sidotuiksi muuten vaan, koska se on hauskaa.

Sidonta voi olla myös hyvin terapeuttinen kokemus.

– Sidottavaksi haluavat tulla myös ahtaanpaikankammosta tai paniikkihäiriöistä kärsivät, jotka haluavat työstää pelkotilojaan turvallisessa ja harkitussa ilmapiirissä. Silloin tärkein työkaluni on sakset, jolla voin vapauttaa mallin, jos ahdistuksesta tulee sietämätöntä, Henttonen kertoo.

Sidonnan myötä monet tuntevat olevansa – niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin – vapautuneita.

– Monet ovat purskahtaneet itkuun koettuaan puhdistumisen tunteen, Henttonen sanoo.

Henkilökemiat ovat hyvin tärkeitä sitojan ja sidottavan välillä. Onnistunut sidonta vaatii myös sen, että sitoja on hyvä ja osaava.

– Hyvä sidonta tuntuu ihanalta. Parhaimmillaan se tuntuu siltä, että köydet syleilisivät sinua. Siinä saat sitojan jakamattoman huomion. Se tuntuu äidin kohdulta, turvalliselta paketilta. Se on hyvin lohdullinen tila. Sinulta ei odoteta yhtään mitään, Henttonen kuvailee liikuttuneena.

– Me olemme koko ajan sidoksissa johonkin. Äidit lapsiinsa, duunarit asuntolainaansa, julkkikset – ja miksei taviksetkin – omaan imagoonsa: aina pitää miettiä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Solmuja, fetissejä ja metaforia

Sidonta merkitsee eri ihmisille eri asioita: yhdelle se on tapa päästää irti stressistä, toiselle keino peittää ikävät vatsamakkarat. Fetissi-ihmisille bondage liittyy pitkälti seksiin, roolileikkeihin ja alistamiseen, mutta myös rentoutumiseen.

– Monet naiset haluavat sidonnalla tuoda feminiinisyyttä makuuhuoneeseen. Suomalaiset naiset ovat muutoin hyvin aktiivisia esimerkiksi työpaikalla. Sidonnan avulla he saavat kokea passiivista feminiinisyyttä: he saavat luvan kanssa olla vain, hillitymmin ja hiljaisemmin, Henttonen kuvailee fetissi-ihmisten kertomia kuvauksia sidonnasta.

– Miehen puolestaan odotetaan olevan aktiivinen maskuliininen hahmo, joka ei saisi koskaan olla heikko tai ainakaan itkeä. Paketissa ei tarvitse eikä voi olla kovin toiminnan mies.

Sidontataiteeseen liittyy hyvin kiehtovia metaforia.

– Ihmisen sisäinen maailma on tärkein opetus mitä olen sitomisesta oppinut. Vahvuudesta olla herkkä. Tarvitsee hyvin paljon voimavaroja tunnustaa, ettei minulla ole kaikkeen vastauksia. Aina ei tarvitse olla tilanteen herra, Henttonen kertoo.

– Olen polvillani ihmisyyden edessä joka ikinen kerta.

Teksti: Katri Koskinen

Kuvat: Tinttu Henttonen, MTV3, Lehtikuva.