Selvitysmies: Saamelaisalueelle maaoikeus

Saamelaisalueen maaoikeuksia pohtinut selvitysmies esittää uuden toimielimen, maaoikeusneuvoston perustamista. Neuvoston tehtävänä olisi valvoa saamelaisten kotiseudulla olevien valtion maiden käyttöä. Oikeusministeriön tilaaman selvityksen taustalla ovat kasvaneet paineet ratifioida YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimus.

Tänään työnsä oikeusministeri Johannes Koskiselle luovuttanut selvitysmies tarjoaa ratkaisuksi saamelaiskäräjien yhteyteen perustettavaa neuvostoa, jolla olisi varsin laaja ja itsenäinen toimivalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsen, hallintoneuvos Pekka Vihervuori katsoo, että neuvostolla tulisi olla asianosaisen puhevalta ja myös valitusoikeus valtion maiden ja vesien käyttöä koskevissa asioissa saamelaisalueella. Maiden nykyiset hallinnoijat -lähinnä metsähallitus - joutuisivat mm. hankkimaan neuvoston suostumuksen maan luovutuksiin ja maiden käyttötavan muutoksiin.

Vaikka alueen väestön ja kuntien asemaa vietäisiin neuvoston kautta lähemmäs omistajuutta, jäisi maiden varsinainen omistus edelleen valtiolle. Myös hallinnoijat olisivat entiset, eli käytännössä metsähallitus.

Maaoikeusneuvoston toimikausi olisi samaiset neljä vuotta kuin saamelaiskäräjillä. Neuvostossa olisi neljä käräjien nimeämää sekä neljä kuntien nimeämää jäsentä. Saamelaisten kotiseutualue kattaa Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän pohjoisosassa olevan Lapin paliskunnan. Kaikkiaan noin 3,5 miljoonan hehtaarin alueesta on valtion omistuksessa miltei 90 prosenttia.

Rahasto alueen kehittämiseksi

Selvitysmies esittää myös maaoikeusrahaston perustamista. Metsähallituksen tulisi tulouttaa rahastoon puolet saamelaisten kotiseudulta saamistaan tuloista. Poikkeuksena olisi puutavaran myynti, josta rahastoon menisi neljännes. Jaettavaksi tulisivat niin ikään kaikki maiden ja vesien käytöstä sekä luonnonvarojen hyödyntämisestä saadut rahat, kuten kauppahinnat, vuokrat sekä kalastus- ja metsästyslupamaksut.

Vihervuori muistuttaa samalla, että metsähallitus vastaisi rahastomaksuista huolimatta edelleen luonnonvarojen, metsien sekä kala- ja riistakantojen hoidosta. Selvityksessä arvioidaan, että metsähallitus tulouttaisi rahastoon noin 15 miljoonaa markkaa vuodessa.

Käräjien nykyistä rahoituspohjaa käytäntö ei muuttaisi. Varoilla kehitettäisiin saamelaisten ja myös muun alueen väestön harjoittamia perinteisiä elinkeinoja ja heidän elinolojaan. Rahoista vähintään kolmannes tulisi osoittaa saamelaiskäräjille ja vastaava summa kotiseutualueen kunnille. Oikeusministeri Koskisen mukaan rahasto olisi yksi vastaus kunnille, jotka ovat moittineet metsähallitusta siitä, etteivät sen liiketoimet näy tarpeeksi kuntien tuloissa.

ILO-sopimus taustalla


Suomi ei ole kyennyt ratifioimaan ILO-sopimusta, koska nykyinen lainsäädäntö on puutteellinen saamelaisten oikeuksien osalta. Maata, vettä ja luonnonvaroja koskevia oikeuksia olisi vietävä lähemmäs ILO-sopimuksen määräyksiä.

Koskinen sanoo, että selvitysmiehen ehdotukset antavat yhden mahdollisuuden ratkaista asia. Hän toivoo, että valoa alkaisi näkyä vielä tulevan talven lumilla, kunhan esitykset ovat käyneet läpi laajan lausuntokierroksen. Vihervuoren mukaan lainsäädännöllisesti helpoin ratkaisu olisi ollut, että valtion maiden omistusoikeus siirtyisi saamelaisille.

Se täyttäisi myös ILO-sopimuksen ehdot selkeästi. Ministeriön toimeksianto kuitenkin lähti siitä, että alueella asuvan muun väestön oikeudet turvataan niin, että yhdenvertaisuusperiaate säilyy.

ILO-sopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 13 maata - Pohjoismaista Norja ja Tanska. Ruotsissa on Suomen tapaan selvitetty tarpeita muuttaa lakeja niin, että sopimuksen vahvistus olisi mahdollista.
(MTV3-STT)

Jarmo Kantelinen raportoi Seitsemän uutisille. (1:39) Haastateltavana saamelaiskäräjien 1. varapuheenjohtaja Irja Seurujärvi-Kari.

Lue myös:

    Uusimmat