Seksuaalisuus on mielenterveystyössä tabu

Tämä käy ilmi Mielenterveyden keskusliiton viime vuosina saamasta asiakaspalautteesta. Liiton kuntoutuspäiville osallistuneista reilusta paristasadasta kuntoutujasta lähes kaikki kokivat oman parisuhteen, seksin tai esimerkiksi vanhenemisesta aiheutuvien hormonaalisten muutosten olevan aiheita, joihin terapiassa ei puututa.

- Seksuaalisuus on terapian piirissä selvästi tabu. Ja kun mielenterveyskin on perinteisesti koettu asiaksi, josta on vaikea keskustella, on näiden kahden asian muodostama yhtälö erittäin hankala, Mielenterveyden keskusliiton kuntoutuspäällikkö Tiina Johansson toteaa.

Paraneminen vaikeutuu

Seksuaalisuuden peittäminen ilmenee terapiahoidossa pääasiassa kahdella eri tavalla. Terapeutti joko kieltäytyy keskustelemasta aiheesta tai vaivautuu ja yrittää olla noteeraamatta kuntoutujan esittämiä kysymyksiä. Tämän seurauksena osa asiakkaista turhautuu ja hakeutuu hoitoon myös seksuaaliterapian puolelle.

- Vain harvat tarvitsevat oikeasti tällaista hoitoa. Kuntoutujat eivät kuitenkaan tiedä, mistä muualta apua voisi hakea. Aiheesta keskusteleminen on Johanssonin mukaan tärkeää, sillä seksuaalisuus on olennainen osa potilaiden jokapäiväistä elämää. Lisäksi arvioiden mukaan jopa puolet mielenterveyden häiriöistä on ainakin osittain seurausta näihin asioihin liittyvistä ongelmista, kuten ahdistelusta, hyväksikäytöstä tai väkivallasta.

Niin ikään lukuisat mielialalääkkeet alentavat seksuaalista halua ja kykyä, mikä saattaa vaikuttaa kuntoutujan itsetuntoon.

- Monet ongelmat olisivat ratkaistavissa pelkällä keskustelulla. Keskustelun puute taas saattaa toimia toisin päin ja hidastaa paranemista.

Nuoruus voi olla rasite

Johansson arvelee, että terapeuttien keskusteluhaluttomuus johtuu ainakin osittain kokemattomuudesta. Monet terapeuteista ovat nuoria ja omassa seksuaalisessa kehityksessään tiensä alussa. Seksuaalisen epävarmuuden ohella terapeutteja kalvaa usein pelko keskustelun liukumisesta erotiikan tai pornon puolelle.

-Seksuaalinen kehitys on jokaisen elettävä henkilökohtaisesti eikä sen oppimiseen ole oikotietä. Erilaisilla kursseilla ja muulla koulutuksella voidaan kuitenkin lisätä tietoutta ja tukea kasvua.

(MTV3-STT)