Seksirikollisilla kokeiltava sukupuoliviettiä lamauttavaa lääkehoitoa

Toistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden hoitoa sukupuoliviettiä lamaavalla hoidolla pitäisi kokeilla Suomessa, katsoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Hän uskoo, että Suomesta löytyisi lääkehoitoon motivoituneita vapaaehtoisia.

Asiantuntijoiden pitäisi arvioida riittävän luotettavasti, kuinka paljon seksuaalirikoksia pystyttäisiin estämään sähköisellä valvonnalla ja kuinka paljon lääkehoidolla, Lauerma toteaa. Hän pohtii Duodecim-lehden pääkirjoituksessa, voitaisiinko sukupuoliviettiä lamaavaan hoitoon pakottaa.

- Vapauteen puuttuvissa hoidoissa on aina kaksi vaakakuppia, eikä kärsimyksen mittaaminen ja arvaamattomien kerrannaisvaikutusten punnitseminen ole helppoa, sanoo Lauerma.

Hän arvioi, että pienen, toistuvasti pedofiilisiin rikoksiin syyllistyvän joukon lääkehoito saattaisi olla kokonaisvaikutukseltaan myönteinen, jos vaihtoehtona olisi rikoksia estävä tehostettu valvonta.

Haasteena olisi todella tehokkaan sähköisen, jatkuvaan paikantamiseen perustuvan valvonnan kehittäminen

Pelotevaikutuksen teho on pieni

Ratkaisevaa Lauerman mielestä on se, millä perusteilla hoitoon ryhdyttäisiin. Hän ei usko, että näillä keinoilla olisi mainittavaakaan vaikutusta satunnaiseen, ensikertaiseen tai piiloon jäävään rikollisuuteen. Pelotevaikutuksen teho on pieni, jos teoista suuri osa tehdään esimerkiksi päihtyneenä.

Näyttö siitä, että testosteronipitoisuuden alentaminen kastrointitasolle estää seksuaalirikoksia, on kiistaton, mutta lääkehoidon yleisestä soveltuvuudesta käytäntöön ei Lauerman mukaan ole riittävää tietoa.

Vielä 1950-luvulla Suomessa käytettiin kivesten kirurgista poistoa seksuaalirikoksen laillisena seuraamuksena.

- Vankilatarinoinnissa tunnettiin rikostyyppejä, joista menetettiin "tekovehkeet valtiolle", kuten pontikankeitto ja lapsiin sekaantuminen. Se, mitä nykyisin pidetään brutaalina, oli aikanaan normaalia, toteaa Lauerma.

(MTV3-STT)

Lue myös:

    Uusimmat