Savonkielinen Kalevala-viännös tulee lähemmäs nykyihmistä

Kalevalankin saa jo nykyisin savoksi viännettynä. Uutukainen teos, Kalevala savon kielellä, on julkistettu tänään Mikkelissä.

Lönnrotin eepoksen on savoksi kääntänyt eläkkeellä oleva rautalammilaisopettaja Matti Lehmonen. Hän on saanut Kalevalan nykyihmiselle ymmärrettävämpään asuun, vaikka savonkieli luettuna hieman vaikeaa onkin. Lehmonen on joutunut savonnuksessa muun muassa täsmentämään monia epäselviä ilmaisuja tai valitsemaan ehkä tilanteeseen paremmin sopivammat sanat. Esimerkiksi hän mainitsee sanan lieto, jonka hän on kääntänyt aina tilanteen mukaisesti.

-Joskus Lemminkäinen on ollut leuhka tai liukas. Yhdessä kohdassa hän saa määritelmän kovin kaanis Kaako-poeka, kertoo Lehmonen tyytyväisen oloisena. Kalevalan lähes ainoan johtolauseen kohdalla Lehmonen joutui ongelmien eteen. "Sanan virkkoi, noin nimesi", ei kertakaikkiaan käynyt tavulleen savonnuksessa.

-Siinä on liian vähän tavuja ja se on niin puhdas tasajalka-alastulo, ettei telemarkista ole tietoakaan. Niinpä pistin sen joka kerran uusiin puihin, tilanteen mukaisesti, toteaa Lehmonen. Vaikka Kalevalan henkilöhahmot ovat savonnuksen yhteydessä jonkin verran muuttuneet, ovat alkuperäisen Kalevalan traagisuus ja ilakoivat säkeet silti säilyneet käännöksessä. Silti esimerkiksi Lemminkäisen sankaruuden lajista voidaan olla montaa mieltä.
-Käännöksessä esiintyy leuhka Lemminkäinen, koko kylän sulhanen, Lehmonen kertoo.

Ajateltava savoksi

Kalevala savoksi. Kaantaja Matti Lehmonen lukee seisaalleen

Matti Lehmonen teki suururakkansa, kaikkiaan 22796 säkeen kirjoitustyön neljässätoista kuukaudessa. Ideaa hän oli hautonut kuitenkin mielessään jo pitkään ja kalevalamittaan oli säkeitä pöytälaatikkoon syntynyt jo aiemmin. Kalevala oli tuttu teos myös lapsuudesta.

-Kyllähän tuttavat vähän ihmettelivät, että miksi ryhdyn kääntämään Kalevalaa savoksi kun muuten näytän ihan terveeltä, hän naureskelee. Alussa hän käänsi tekstiä orjallisesti sana sanalta. Se ei kuitenkaan tuntunut mieluisalta.
-Sitten tajusin, että on ajateltava savoksi ja lähes kaikki parisataa sivua meni alussa uusiksi, Lehmonen kertoo. Ennen paluutaan kotiseudulleen hän ehti asua pitkään Kemijärvellä. Murteen vahvistamiseksi hän tekikin muun muassa haastattelutyötä vanhempien rautalammilaisten keskuudessa.

Kuvituksena kalliomaalauksia

Kirjan kuvituksena on käytetty rauta-aikaisia kalliomaalauksia. Ne kirjaan on valinnut kalliomaalaustutkija Pekka Kivikäs, savolaisen kulttuurivaikuttaja Osmo Pekosen vihjeen pohjalta. Kirjan kuviin on käytetty kalliomaalauksia muun muassa Astuvansalmelta ja Saraakalliolta. Valitut sommitelmat ovat olemassa, mutta kuvituksen yhtenäistämiseksi on joidenkin maalausten yleissävyä vahvistettu taustaan nähden ja joitakin viereisiä kuvia on karsittu. Yksittäiset kuvat on kuitenkin jäljennetty mahdollisimman todenperäisinä, joskus luettavuudenkin kustannuksella.

Vaikka vuosituhansien takaisilla kuvilla ja Kalevalan runoilla on ajatuksellista yhteyttä, ei niillä Kivikkään mukaan ole suoranaisia liittymäkohtia.
-Shamanistisia viitteitä on kummassakin, mutta vahvin yhdistävä tekijä on ehdottomasti elollinen luonto- ja järvimaisema, Kivikäs sanoo.

Vakavasti otettava juttu

Toimitusjohtaja Pekka Mäkelä Atena Kustannus Oy:stä kertoo, että 49. käännös tai ensimmäinen viännös Kalevalasta, on vakavasti otettava käännös käännösten joukossa.
-Alkuvaiheessa jouduimme enemmänkin korostamaan, että tämä ei ole vitsi. Lehmonen muistuttaa, ettei Lönnrotin kansalliseepos ole mihinkään hävinnyt.

-Jos tämä on huonompi, niin siinähän Lönnrotin maine vain kirkastuu. Jos taas tämä tuntuu paremmalta, saa Lönnrot olla tyytyväinen, sanoo Lehmonen. Sitä, mitä savonnetaan seuraavaksi, ei vielä tiedetä. Kanteletarta Lehmonen tunnustaa kuitenkin lukeneensa ja myös shamanistiset loitsut ovat hänelle tuttuja.
Ulla Pullaisen raportti savonkielisestä Kalevalasta. Haastattelussa kääntäjä Matti Lehmonen (1:46).
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat