"Saksan tulkinta eurokriisistä kääntyy sitä itseään vastaan"

Luotonantajat luulevat, että jos kaikki olisivat kuin he, maailmassa ei olisi maksamattomia velkoja eikä talouskriisejä, kirjoittaa Martin Wolf Financial Timesissa.

– He ovat erehtyneet. Koska Maa ei voi käydä kauppaa Marsin kanssa, luotonantajat ovat velallisten kanssa liitoksissa.

Kolmella maailman neljästä suurimmasta taloudesta on kauppataseen ylijäämä: Kiinalla, Saksalla ja Japanilla. Wolfin mukaan kauppatase pysyy näissä maissa ylijäämäisenä olivat ajat huonot tai hyvät. He uskovat, että heillä on oikeus läksyttää velallisia. Kiina ja Japani luennoivat Yhdysvalloille. Saksa pysyy Euroopassa: se toivoo, että kaikki euromaat olisivat kuin Saksa.

Wolf muistuttaa kuitenkin, että luotonantajat ovat haavoittuvaisia. Niiden talouksilla on kyky tuottaa tavaroita ja palveluita paljon enemmän kuin mitä niiden omat kansalaiset ovat valmiita ostamaan. Kauppataseeltaan alijäämäisissä maissa tilanne on toisin: taloudet eivät tuota tarpeeksi tyydyttämään kansalaistensa kysyntää.

Luotonantajamaissa vientiin kelpaavien tuotteiden ja palveluiden tuottajat lobbaavat usein voimakkaasti sen puolesta, että velkamaille tarjotaan lisää luottoa.

Poliitikot puun ja kuoren välissä

Wolfin mukaan yksityinen rahoitus ongelmamaihin loppuu heti, kun sijoittajat tajuavat, kuinka huonoihin kohteisiin lainarahat ovat menneet. Poliitikot ovat tällaisessa tilanteessa vaikean valinnan edessä: joko heitetään hyvää rahaa huonon rahan perään tai hyväksytään se, että oman maan teollisuudelta katoavat markkinat. Tuhlareiden rankaisu rankaisee siis myös luotonantajamaiden omia kansalaisia.

Tämä tarina on maailmalla nyt käynnissä olevien kriisien takana, sanoo Wolf. Omaa kauppataseen ylijäämää on mahdotonta pitää yllä ilman, että rahoittaa toisten maiden alijäämiä.

Saksa kuitenkin yrittää toimia juuri näin. Se käytännössä hallitsee Euroopan keskuspankkia. Sillä on paras luottoluokitus. Se voi yksin päättää, millaiset pelastuspaketit Euroopalle tehdään. Päätökset ovat olleet katastrofaalisia, mutta edes Ranska ei voi tehdä juuri muuta kuin valittaa, kirjoittaa Wolf.

Saksalla on myös valta tulkita eurokriisin syitä. Saksa sanoo, että kaikki johtuu huonosta talouspolitiikasta: jos ne korjataan ja sovitetaan Euroopan tasolla yhteen, on tulevaisuus autuas.

Wolf tyrmää Saksan tulkinnan.

– Se on väärä, se on tuhoon tuomittu ja se on taloutta horjuttava.

– Väärä se on siksi, että läheskään kaikki kriisimaat eivät kärsineet vastuuttomasta talouspolitiikasta.

– Se on tuhoon tuomittu, koska kaikkien euromaiden yhtäaikainen vyönkiristys köyhdyttää kaikkia, myös luotonantajia.

Se on myös taloutta horjuttava, sillä Saksan ratkaisu ongelmaan on kääntää koko euroalue kauppataseeltaan ylijäämäiseksi. Tällöin ongelma muuttuisi maailmanlaajuiseksi, sillä jossain päin maailmaa Euroopan ylijäämät ovat vastaavasti välttämättä alijäämiä.

Luotonantajat eivät hallitse maailmaa

Wolf sanoo, että lyhyellä aikavälillä luotonantajat voivat uhata velallisia luottohanojen sulkemisella. Luotottajien kauppataseylijäämät ovat kuitenkin riippuvaisia muiden maiden halukkuudesta ja kyvystä pitää yllä kauppataseen alijäämiä.

Olisi järkevämpää myöntää, että tuhlaajat velkaantuivat liikaa siksi, että viisaampaa talouspolitiikkaa noudattaneet maat lainasivat niille liikaa rahaa.

– Kun kumpikin ymmärtää olleensa syyllinen, kummankin täytyy sopeutua. Yksipuoliset sopeutumis- ja kiristysvaatimukset velkamaille eivät toimi. Kuten Kreikka osoittaa, velalliset voivat aiheuttaa paljon vahinkoa kaikille.

G20-maiden kokouksessa Ranskan Cannesissa EU antoi keskiviikkona ymmärtää, että sillä on hallussa kaikki kortit Kreikan kriisin suhteen. The Economist -lehden Buttonwood-kolumnisti kirjoitti tänään blogissaan, että todellisuudessa Nicolas Sarkozy ja Angela Merkel ovat Kreikan mahdollisesta euroerosta kauhuissaan.

Syy on sekä siinä, mistä Martin Wolf kirjoitti, että siinä, minkä esimerkin se antaisi. Muiden euromaiden kansalaiset saattaisivat päätellä, että säästöt ovat paremmassa turvassa saksalaisessa kuin portugalilaisessa tai italialaisessa pankissa. Sijoittajat tekisivät varmasti saman päätelmän.

EU:n mahtaileva asenne taitaa olla pelkkää bluffia.

Lähteet: Financial Times: Creditors can huff but they need debtors

The Economist: Playing poker with the Greeks