Sadat neulojat novellikoukussa

– Kaikki alkoi omasta käsityöinnostuksestani, kertoo idean äiti pedagoginen informaatikko Anki Mölläri Kallion kirjastosta.

Hänen ajatus oli kerätä eri-ikäisiä ihmisiä yhteen kirjallisuuden ja käsitöiden merkeissä. Tapaamisissa luetaan ääneen novelleja ja tehdään käsitöitä. Tavallisimmin käsityö on neule, mutta monet myös virkkaavat.

– Omaa käsityötä ei tarvitse olla. Novellikoukku-toiminta on saanut lahjoituksena lankoja, joista neulotaan ja virkataan hyväntekeväisyyteen, kertoo Anki Mölläri.

Viikin kirjaston vapaamuotoisena kerhona alkanut toiminta on nyt laajentunut liki 20 kirjastoon. Vaikka lähtö oli käsitöissä, ovat novellit keskeisessä roolissa.

– Novellikoukussa osallistujat janoavat kuulla novelleja. Niitä halutaan kuulla koko tapaamisen ajan, ja usein niistä viriää vilkasta keskustelua, kertoo Anki Mölläri.

Kaksi intohimoa yhdistyy

Vuosaaren kirjasto on yksi Novellikoukun omaksi ottaneista kirjastoista. Novellikoukku kokoontui viimeksi eilen. Viitisentoista naista kuunteli hiiskumatta, kun palveluesimies Sami Jyläs luki Maarit Verrosen novelleja. 

Auli Manninen on käynyt Novellikoukku-tapaamisissa usein.

– Rakastan kirjallisuutta ja käsitöitä. Tässä yhdistyy kaksi intohimoa, hän kertoo.

Manninen virkkaa hyväntekeväisyyteen menevää tilkkupeittoa.

Pirjo Tolonen on ensikertalainen, joka huomasi lehti-ilmoituksen ja päätti tulla paikan päälle katsomaan, mistä on kysymys.

– On kiva kuunnella, kun joku lukee, sanoo Tolonen ja syventyy neuleeseensa.

Mirjam Lohi on konkari hänkin ja toi tällä kertaa tullessaan naapurinsakin.

– Lapsuudessani maalla oli ompeluseuroja, tämä muistuttaa vähän niitä, sanoo Lohi. 

Käsitöiden ja mutkattoman yhdessäolon rinnalla tarkoitus on edistää novellin asemaa. Varmaa tietoa tietoa tapaamisten vaikutuksista novellien kysyntään ei ole, mutta Novellikoukku-tapaamisessa novellit vangitsevat kaikki kuulijansa.