Saarnastuolista ei jaettu hengen lempeyttä vaan vihaa

Pentti Haanpää. Ilmeitä isänmaan kasvoilla. Into 2013. 177 s.

Arvio: Janne Hopsu

Kirjailija Pentti Haanpään (1905-1955) novellikokoelma ”Ilmeitä isänmaan kasvoilla” tuli kirjakauppoihin jo 80 vuotta sitten, mutta vasta nyt se julkaistaan sellaisena kuin Haanpää itse olisi halunnut.

1930-luku ei ollut Suomessa otollisinta aikaa vallitsevaa oikeistolaista poliittista hegemoniaa kritisoivalle kirjoittamiselle. Haanpään novellien maaseudun lamakuvaukset ja luokkaerojen esiintuominen osuivat arkaan kohtaan. Vaikka tekstit ovat realistista kerrontaa, ne eivät karkeasti osoittele tai saarnaa, vaan sarkastisella - ja joskus myös veijarimaisella tavalla - näyttävät hurmahenkisen isänmaallisuuden kaksinaismoralismin sekä ihmisluonteen vähemmän miellyttäviä puolia. Haanpään Suomessa niitä ryydittävät kateus, viina ja väkivalta.

Moraali ja hyveet saavat tarvittaessa väistyä, kun kilpaillaan vaikkapa siitä, kenen kaupassa kyläläisten halutaan asioivan. Novellissa Isänmaallisuuden ilmenemismuodot, kauppias Tempun on vaikea sietää kauppias Arvan työväenhenkistä ajattelua. Niinpä eräänä yönä Arpa muilutetaan, minkä jälkeen Tempun on ”kevyttä hengittää”.

Vaikka novellit sijoittuvat agraari-Suomeen, ne toimivat yhä. Korot ja pankkilaitosten ”joutavat paperit” piinasivat silloin ja puhuttavat nykyäänkin.

Mielestäni vain yksi novelli, Vierailu, on ajan hampaan kaluama. Siinä varusmiespalveluaan suorittava maalaispoika joutuu visiitille ruotsinkielisen herrasperheen kotiin. Tietää jo etukäteen miten tulee käymään. Lounas tuntuu venyvän ikuisuuden mittaiseksi. Lopulta, kun vierailu oli ohi ja ulko-ovi oli sulkeutunut, maalaispoika oli sangen iloinen, ”kuten piinasta päässyt”.

Novellien lamakuvaukset ovat rujoja. Köyhyys oli vielä purevaa ja säälimätöntä tuon ajan Suomessa. Novelli ”Huutokauppa lukkarista” puolestaan on kuin tämän päivän urheilusta. Rahalla saa vaikka kylän pesäpallotaiturin, joka puntaroi kunnian ja tuhatlappusen välillä, ja päätyy jälkimmäiseen.

Kadonneen henkilön mysteeriä käsittelevä psykologinen ”Ääriviivoja” pitää mestarillisesti otteessaan. Kuka oli konttoristi U.T. Qwist?

Alkuperäisestä kokoelmasta Haanpään silloinen kustantaja Otava jätti pois novellin ”Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira”. Voi helposti päätellä jo novellin nimestä mikä nosti tuolloin julkaisukynnyksen liian korkealle. Kirkonmies ei siinä saarnastuolistaan jakanut hengen lempeyttä vaan vihaa. Koira veti tapahtumista omat johtopäätökset.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on toimittaja MTV Uutisissa

Tämä blogi on jatkoa Maikkarin kirjallisuussivulle, josta löydät vanhempia kirja-arvosteluja. Lue arvioita täältä: http://www.mtv3.fi/uutiset/kirjat/arviot/

Kirja-arvioita voi seurata myös Facebookissa. Käy tykkäämässä MTV3 Kirjat -sivustoa.

Lue myös:

    Uusimmat