Saako lapsi ystäviä? Päiväkodin tavoilla merkittävä rooli

Kaverisuhteisiin vaikuttavat myös päiväkotiryhmän tavat.

Väitöksen mukaan esimerkiksi vetäytyvien lapsien kaverittomuuteen ei helposti puututa päiväkodissa, koska yksin leikkivät lapset eivät riko ryhmän rauhaa.

Riitta Viitala tutki väitöksessään lapsia, jotka saavat sosioemotionaalista tukea päiväkotiryhmissä. Käytännössä tuki tarkoittaa esimerkiksi myönteisen palautteen antamista. Tukea voi tarvita erilaisten käyttäytymispulmien vuoksi, esimerkiksi aggressiivisuuden, ylivilkkauden tai toisaalta vetäytymisen takia.

Tukea saavat lapset eivät ole yhtenäinen joukko.  
Positiivista tutkimuksessa oli se, että lapset eivät leimaa leikkikavereitaan.

– Lapsi saattaa kokea, että kaveri on jotenkin häiriöksi, mutta hänen kanssaan voi silti leikkiä, Viitala sanoo.

Perinteisesti on ajateltu, että kun lapsilla on hyvät leikkitaidot, saa kavereita. Viitalan tutkimuksen mukaan tämä ei ole niin yksiselitteistä. Jos ryhmässä esimerkiksi leikitään juoksuleikkejä, joissa ei ole paljon vaatimuksia, pääsee leikkiin helposti mukaan. Toisaalta esimerkiksi tyttöporukalla saattaa olla hyvin selkeä käsitys nukkeleikistä, eikä leikkiin pääse mukaan, jos on persoonallinen tapa leikkiä.

Viitalan mukaa kasvattajan olisikin tärkeää huomioida myös ryhmän osuus, sillä monesti keskitytään opettamaan yksittäiselle lapselle taitoja.

Aikuisen roolimalli tärkeä

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen on Viitalan kanssa samaa mieltä siitä, että kasvattaja voi vaikuttaa kaverisuhteiden saamiseen sillä, minkälaiseksi päiväkotiryhmän ilmapiiri luodaan ja miten ryhmässä kohdataan toisia. Kysymys ei Pakasen mukaan ole vain lasten keskinäisestä kohtaamisesta, vaan myös aikuisten välisistä suhteista.  

– Miten kasvattaja toimii itse sosiaalisesti, se roolimalli välittyy myös lapsille. Se luo ryhmän sosiaalisesti hyväksytyn ilmapiirin, jossa ollaan toisia arvostaen ja hyväksytään myös erilaisuus, Pakanen sanoo.