Saadaanko britit luopumaan punnasta?

Muita nopeammasta talouskasvusta nauttinut Britannia toppuuttelee liikoja ylikierroksia muita korkeammilla koroilla, kun taas euroon lähdössä olevat Euroopan muut suuret maat tarvitsevat takkuilevan taloutensa tueksi matalia korkoja.

Oma ongelmansa on parin vuoden aikana voimakkaasti vahvistunut punta. Teollisuuden huolena on erityisesti punnan ja D-markan suhde, sillä parissa vuodessa noin 40 prosenttia D-markkaan vahvistunut punta tuo aikaisempaa vähemmän kotimaista valuuttaa vientiteollisuudelle.

Rahakeskus Cityn asiantuntijat uskovat, että Britannia päättää euroon liittymisestä vuonna 2002 ja britit ottaisivat yhteiset setelit ja kolikot käyttöön vain vuotta myöhemmin kuin ensi vaiheessa mukaan lähtijät eli vuonna 2003. Tämä perustuu valtiovarainministeri Gordon Brownin viime syksyiseen kannanottoon eurosta.

Rohkeimmat uskaltavat toivoa, että euron "superviikonloppuna" lähes tarkalleen vuoden vallan kahvassa ollut työväenpuolueen Tony Blair joukkoineen veisi Britannian euroon jo tätä aikaisemmin. Joka tapauksessa pelin hengen odotetaan selkiintyvän, kun Blair EU:n puheenjohtajana asettelee sanojaan historiallisten - joskaan ei yllättävien - päätösten jälkeen Brysselissä. Kokouksessa päätetään euroon mukaan lähtevistä maista ja lyödään lukkoon maiden valuuttojen väliset kurssit.

EU:n puheenjohtaja Blair kehuu hanketta, mutta mitä sanoo Britannian pääministeri Blair.

Lehtikeisari avainasemassa

Yleistä näkemystä nopeampaa aikataulua elättelevät lähtevät siitä, että nyt euroon äärimmäisen kriittisesti suhtautuvat iltapäivälehdet kääntävät kelkkansa ja lähtevät tekemään töitä yleisen mielipiteen muokkaamiseksi. Tätä nykyä noin 60 prosenttia briteistä vastustaa euroon siirtymistä.

Britannian vaalien aikana valtaosa myydyistä lehdistä oli euroa vastaan. Samaan hengenvetoon tosin muistutetaan, että tuolloin poikkeavien mielipiteiden esittäminen olisikin ollut vaikeaa, sillä mm. hullun lehmän taudin vuoksi Britannia oli joutunut Euroopan sylkykupiksi ja britit reagoivat vastaan kääntämällä entistä yksituumaisemmin selkänsä Euroopan yhteiselle valuutalle ja arvostelivat koko EU:ta.

Bulevardilehtien mielenmuutoksen katsotaan olevan yhden miehen - australialaisen lehtikeisarin Rupert Murdochin - hyppysissä. -Britannia päättää euroon menosta jo aikaisemmin, jos Murdoch siirtyy kannattamaan euroa. Ilman Murdochin lehtien tukea työväenpuolue ei voita kansanäänestystä ja vaaleja, arvioi puolueen kansanedustaja Kelvin Hopkins. Hän itse sanoo kuuluvansa euroon varauksellisesti suhtautuvien joukkoon.

Murdoch vaikutti vahvasti jo Blairin ja työväenpuolueen murskavoittoon vuosi sitten, kun hänen omistamansa iltapäivälehti Sun ilmoitti ensimmäisenä kannattavansa Blairia. Lehti oli aiemmin konservatiivien vahva tukija.

Murdochin eurovastaisuuden katsotaan johtuvan yksinkertaisesti rahasta: kun punta on vahva, Murdoch saa tarvitsemansa painopaperin valtaisaan lehtipinoonsa halvemmalla. Samasta katsotaan kielivän sen, että Murdoch esti painotalonsa julkaisemasta Kiinalle Britannialta siirtyneen Hongkongin viimeisen kuvernöörin muistelmat, koska se olisi voinut haitata hänen etenemistään Kiinassa.

Epäilijöitä löytyy kaikkialta

Vaikka Murdoch-kortista puhutaan jo yleisesti, Lontoon Cityn ekonomistit epäilevät nopeampaa aikataulua. Heidän näkemyksensä mukaan vahva vastustus ei hevillä muuksi muutu, vaikka Britannia ei voikaan pysytellä pitkään euron ulkopuolella, jos rahaliitto onnistuu. Lisäksi muistutetaan, että teollisuuden ja poliittisen eliitin vahvasta euromyönteisyydestä huolimatta edes työväenpuolue ei ole yksituumaisesti euron kannalla. Myös Cityssä löytyy epäilijöitä, vaikka teollisuuden lailla rahakeskus valmistautuu euroon aivan kuin Britannia olisi liittymässä siihen ensimmäisten joukossa 1999.

Konservatiivien rivit ovat edelleen pahasti solmussa euron kanssa. Joidenkin arvioiden mukaan puolue leimaantui edellisen vaalikauden lopussa eurovastaiseksi vain siksi, että muutama paljon viestimissä esiintynyt ministeri oli niin vahvasti euroa vastaan.

Työväenpuolue on luvannut järjestää kansanäänestyksen eurosta seuraavien vaalien jälkeen. Tämä on mahdollista, sillä Britanniassa hallituspuolue voi ajoittaa seuraavat parlamenttivaalit itselleen edullisimpaan aikaan, kunhan vaalikausi ei ylitä viittä vuotta. Lyhyempää vaalikautta on käytetty yleisesti hyväksi.

Myös konservatiivit ovat luvanneet järjestää kansanäänestyksen eurosta, jos he ovat päättämässä asiasta. Tämä lienee turhaa toiveajattelua, sillä Blair osannee pelata korttinsa, vaikka hänen todellisesta politiikastaan tiedetään vielä kovin vähän. Jo vaalitaistelussa hän sanoi jatkavansa kaksi vuotta pääosin edellisen hallituksen talousoppien mukaan. Talouspolitiikan pitkän viipeen vuoksi uusi hallitus ei olisi suuria ehtinyt tehdäkään.
(STT)