Mainos

Rytmihäiriöt veivät Litmasen sairaalaan – "Sellaista en ollut ikinä kokenut"

Korkea pulssi ja ahdistava tunne rinnassa säikäyttivät jalkapallolegenda Jari Litmasen.

Vuonna 2008 Jari Litmanen pelasi Englannin Valioliigassa Fulhamin joukkueessa. Litmanen tunsi joukkueen harjoituksissa, että jokin oli vialla.

– Harjoituksen alussa vedimme perusverryttelyt, joihin kuului muutama kiihtyvä juoksu. Juokseminen ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Tarkistin pulssini sykemittarista. Se poukkoili maksimissa, Litmanen muistelee tänään torstaina julkaistussa omaelämäkerrassaan Litmanen 10 (Tammi).

– Maksimisykkeeni on normaalisti 170–175. Puhaltelin hetken aikaa, mutta tuntui siltä, etten palaudu millään. Sellaista en ollut ikinä kokenut. Kävin sanomassa Roylle (Hodgson, Fulhamin valmentaja), että nyt oli jotain vialla.

Litmanen meni tapaamaan joukkueen lääkäriä.

– Makuulle käytyäni kerroin hänelle, että rinnassani oli jotenkin ahdistava tunne. Hän tarkisti pulssini ja sanoi sen olevan todella korkea, 170–180, vaikka olin lepoasennossa.

"Kaikki ei ollut kohdallaan. Lääkäri soitti sairaalaan, jonne fysioterapeuttimme lähti viemään minua. Istuin normaalisti auton etupenkillä, mutta puhuminenkin alkoi tuottaa vaikeuksia. En jaksanut sanoa montakaan lausetta kerrallaan."

Joukkueen fysioterapeutti lähti viemään Litmasta sairaalaan, jossa hänet laitettiin jälleen makuulle ja pulssia mittailtiin.

– Seurasin näytöltä lukemia, jotka poukkoilivat miten sattuu. 130, sitten 171, 145, sitten 180. Minulle kerrottiin, että kärsin rytmihäiriöstä. Siinä vaiheessa silmissäni alkoi jo sumentua, Litmanen kertoo kirjassa.

– Minulle annettiin jotain ainetta, joka helpotti oloa, ja kerrottiin, että sydän täytyy asettaa omaan rytmiinsä. Toimenpide olisi helppo, eikä minulla ollut mitään pelättävää. Minut vietiin toimenpidehuoneeseen ja nukutettiin.

Kun Litmanen heräsi, miehen pää tuntui sumealta. Lääkäri kertoi, että rytmi saatiin hyvin kohdalleen.

"Minulle sanottiin, että kaikki oli mennyt hyvin, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Sitä olisi silti turha miettiä enempää. Nyt minun pitäisi vain levätä viikon verran, enkä saisi tehdä sinä aikana mitään rasittavaa."

– Oli perjantai, ja minun piti lentää Suomeen viikonlopuksi ja palata pysyvämmin Lontooseen maanantaina. Lääkäri sanoi, että en lentäisi mihinkään. Tilaani oli tarkkailtava. Hotellihuoneeseen sain palata sillä ehdolla, että joku olisi siellä jatkuvasti läsnä.

Fulhamin fysioterapeutti vei Litmasen hotellille ja pysyi siellä hänen kanssaan koko yön.

– Hän seurasi mittarista koko ajan pulssiani. Olin äärimmäisen väsynyt. Tilasin ruokaa huonepalvelusta ja katselin tv:tä. Alkuviikosta sain luvan lentää Helsinkiin viikoksi.

"En ollut tosiaankaan kunnossa. Kotona pelkästään matka postilaatikolle oli kovan työn takana. Piti välillä istua maahan."

– Mietin, että olin kokenut erilaisia jalkapallovammoja, lisäksi silmään osuneen korkin, mutta nyt koin fyysisen ongelman, jonka syystä minulla ei ollut aavistustakaan. Johtuiko rytmihäiriö potemastani flunssasta, vai olinko harjoitellut liian kovaa? Vai oliko kyse kokonaisrasituksesta?

Litmasen ympärillä oli ihmisiä, jotka tiesivät kertoa, ettei rytmihäiriö ollut tavatonta.

– Monikin osasi nimetä jonkun tuttunsa, joka oli kärsinyt siitä. Silti se pani ajattelemaan. Ainakaan en voisi alkaa treenata liian kovaa, se oli selvää.

Viikon päästä Litmanen palasi Fulhamiin ja alkoi harjoitella kevyesti.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja