Ruotsin alamäki alkoi vuonna 1990

Suuria häviäjiä ovat tietenkin kaikki laman aikana työttömiksi jääneet. Työttömyys kasvoi 1,6 prosentista 8,1 prosenttiin. Häviäjiin kuuluu ennen kaikkea lapsiperheitä, nuoria ja yksinhuoltajia. Heidän taloudellinen asemansa on jäänyt yhä kauemmaksi niistä ryhmistä, jotka ovat selvinneet hyvin. Varakkailla ja hyvin palkatuilla on mennyt yhä paremmin. Kuilut ovat kasvaneet.
Monen mielestä noin on käynyt ja juuri ilmestynyt selvitys Hyvinvoinnista ja epätasa-arvosta vuosina 1975-1995 antaa selkeitä lukuja tilanteesta.

Tuon kauden alussa köyhiksi luokiteltiin kahdeksan prosenttia ruotsalaisväestöstä. Joukko pieneni tasaisesti vuoteen 1990, jolloin köyhiä oli kolme prosenttia. Viime vuosina köyhien osuus on kasvanut ja vuonna 1995 heitä oli seitsemän prosenttia.
Ruotsissa köyhiä on huomattavasti vähemmän kuin muissa Euroopan maissa, mutta hätkähdyttävää on, että kasvava hyvinvointi muuttui kasvavaksi köyhyydeksi. Etelä-Euroopassa köyhiä on kaksi tai kolme kertaa niin paljon kuin Ruotsissa. Tosin aikaisin kotoa muuttavilla nuorilla menee huonommin kuin Etelä-Euroopan nuorilla.
Työssä käyvien ruotsalaisten määrä on vähentynyt kymmenen prosenttia 1990-luvulla.

1990-luvulla yhä harvemmalla ruotsalaisella oli varaa autoon. Yksineläjien määrä on kasvanut: nykyisin heitä on 21 prosenttia ruotsalaisista, kun vuonna 1975 heidän osuutensa oli 16 prosenttia. Yhä useammat parit eroavat ja yhä useammat lapset kasvavat avioeroperheissä.
Henkinen hyvinvointi on vähentynyt 1990-luvulla: aiempaa useammalla on nukkumisvaikeuksia, väsymystä, tuskaisuutta, levottomuutta tai ahdistusta. Yhä useampi sanoo, ettei heillä ole sellaista läheistä ihmistä, jonka kansaa voisi puhua.
Selvityksessä oli mukana 160000 haastateltavaa.
(STT)