Ruotsalaistaksien rosvohinnoittelu jatkuu - hintoihin ei kattoa

Myös monien suomalaisten matkakassa on huvennut lyhyeen taksimatkaan Tukholmassa. Niskoittelu ei auta, sillä vaikka hinnoittelu on röyhkeää, niin se on laillista.

Värtanin satamaterminaalin edustalla Tukholmassa on kymmeniä asiakkaita odottavia takseja. Paikalla on suurten taksikeskusten jäseniä, jotka ovat sitoutuneet sovittuihin kohtuuhintoihin. Mutta on myös yksittäisiä taksiyrittäjiä, joiden palvelut saattavat maksaa käsittämättömiä summia.

Ruotsin taksiliiton puheenjohtaja Lennart Hamnered huokailee alistuneesti ja pahoittelee villiä kyytihinnoittelua.

– Ääritapauksessa hintahaitari voi olla 300 kruunusta 10.000 kruunuun - eli 30-kertainen.

Enimmillään pahaa-aavistamaton asiakas on joutunut maksamaan vajaan 50 kilometrin ajosta Tallinnan liikenteen vapaasatamasta Arlandan lentoasemalle 37.000 kruunua - se on noin 4000 euroa.

Taksipula johti kilpailun vapauttamiseen

Ryöväyshinnat mahdollistava mullistus tapahtui vuonna 1990. Siihen asti taksiliikenne oli Ruotsissa tarkkaan säänneltyä - Suomen ja monen muun maan tapaan. Taksilupia myönnettiin rajoitetusti, kuljettajien taidot testattiin ja heidän työaikojaan valvottiin tiukasti. Taksikyytien hinnat olivat yhtenäiset ja kohtuulliset.

Mutta asiakkaiden kannalta luvanvaraisessa järjestelmässä oli paha puute: takseja ei ollut riittävästi juuri silloin kun tarve oli huutavin: arkiaamuisin, viikonloppuisin ja iltaisin.

Tukholman liikennetoimen apulaiskaupunginjohtaja Ulla Hamilton puolustelee taksin kilpailuttamista.

– Saatavuus on parantunut huomattavasti. Unohdetaan helposti, että ennen vanhaan taksia ei tahtonut saada millään, Hamilton muistuttaa.

Kohteena epätietoiset taksitarvistijat

Värtanin satamassa suurten taksikeskuksten autot odottavat asiakkaita omassa karsinassaan, mutta aivan terminaalin pääoven edessä on aamuisin autoja, jotka ovat asettuneet asemiin hyvissä ajoin ennen laivojen saapumista. Kuljettajat eivät ole tavoitettavissa taksien tilauskeskusten kautta, ja siksi heidän on pakko houkutella asiakkaansa aivan itse. He eivät erikseen mainosta hintojaan, mutta eivät niitä peittelekään jos asiakas sattuu kysymään.

– Näithän itse kun asiakas koputti ruutuun ja kysyi paljonko maksaa kyyti keskustaan. Sanoin että 600-700 kruunua. Vertailuhinta näkyy tarrassa. Jos matka ylittää 10 kilometriä ja kestää yli 15 minuuttia, niin se maksaa ohjehinnan eli 1500 kruunua, sanoo taksikuski Naqvi. Hän on reilun oloinen, asu irtotakkeineen, kauluspaitoineen ja villapuseroineen on siisti ja luottamusta herättävä.

"Normaali" taksa keskustaan on vajaat kolmesataa kruunua. Naqvin kyytiä ei kuitenkaan ole hinnoiteltu pahimmasta päästä. Pari viikkoa sitten asiakasta kyttäsi samalla paikalla auto, joka olisi perinyt vastaavasta matkasta 7499 kruunua, eli noin 800 euroa.

Kyse ei ole pimeistä takseista. Nämä kuskit hyväksyvät luottokortin maksuvälineeksi, ja maksusuorituksesta saa virallisen kuitin. Monet tukholmalaiset ovat tarkkaan tietoisia ylihinnoista, mutta he osaavat jo olla varuillaan. Mutta turistit saattavat mennä lankaan, sillä villien taksiyhtiöiden nimet muistuttavat usein suurten, turvallisten yhtiöiden nimiä.

Kireä tunnelma

Tukholmassa kohta 40 vuotta taksia sompaillut Kari Uhrman kuuluu Taxi Stockholmin tilausjärjestelmään. Taxi Stockholm on yksi kolmesta suuresta yhtiöstä, joka on sitoutunut miltei yhtenäisiin taksoihin.

– Villin taksin kyljessä voi lukea "Taxi i Stockholm" tai jotain. Olen turisteille yleensä opettanut että muistakaa puhelinnumero - sellaista ei yleensä näissä autoissa ole esillä.

Uhrman kertoo, että kilpailu asiakkaista on varsinkin öisin kovaa. Pienten yhtiöiden kuskit yrittävät pitää asiakkaiden hankinnassa omat reviirinsä.

– Esimerkiksi Cafe Operan eteen ei rehellisillä kuskeilla juurikaan ole asiaa. Kyllähän mafiosot jahtaa meidät pois sieltä.

Erityisen kireäksi tunnelma menee, jos joku ulkopuolinen yrittää varoittaa epätietoista asiakasta kiskurihinnoista. Ruotsin Radion toimittaja teki näin Arlandassa, ja hän oli saada villeiltä kuskeilta selkäänsä.

– Välillä ollaan kyllä suomeksi kerrottu, että katso tuota lappua tuossa, tuota hintalappua. Mutta siitä ei tahdo oikein hyvä seurata - ei ne kuskit hyvällä katso sitä.

Taksit voivat halutessaan nyhtää asiakkaalta ajosta käytännössä miten paljon tahansa. Ainoa ehto on että taksat on ilmoitettu auton kylkeen tai ikkunaan liimatussa tarrassa. Siinä näkyvät myös halvimmat hinnat, mutta sellaisia eivät villit taksit todellisuudessa sovella. -

– Ne ovat voimassa vain muutaman harvan tunnin ajan viikon aikana - kuten esimerkiksi neljän ja viiden välillä sunnuntaiaamuna. Silloin ei kukaan ole ajossa. Niiden tarkoitus on näyttää siltä kuin hinnat vaihtelisivat, mutta oikeasti peritään miltei aina korkein mahdollinen hinta, sanoo Lennart Hamnered Taksiliitosta.

Kiskurihinta on pakko maksaa

Taksikyydin todellinen hinta on monille asiakkaille sokki, ja moni myös kieltäytyy maksamasta. Riita päättyy miltei poikkeuksetta asiakkaan tappioksi.

Lennart Hamnered luonnehtii väärän taksin valitsemisen kalliiksi oppirahaksi.

– Se on ikävä kyllä erehdys, jonka hän tuntee lompakossaan. - Onko hänen todella maksettava? Kyllä, siitä on oikeuden ennakkopäätöksiä. Jos auton ikkunassa ollut hinta on sama kuin taksamittarissa, toiminta on laillista.

– Niin se on. Jos tulee riitaa, viemme heidät poliisille, joka kertoo heille, että hinta täytyy selvittää etukäteen, sanoo hulppeaa Mersua kuljettava taksikuski Tsimanga. Hän tullut Ruotsiin aikanaan pakolaisena Kongosta ja puhuu erinomaista ruotsia.

Villit taksikuskit ovat yllättävän avoimia, ja puhuvat satamassa mielellään MTV3:n toimittajalle.

– Ruotsi on läpikorruptoitunut maa. Suuret taksiyhtiöt maksavat virkamiehille, jotka estävät asiakkaiden hankinnan esimerkiksi Arlandassa ja keskusrautatieaseman edessä. Ainoa vaihtoehto on toimia siellä, missä se on mahdollista, Tsimanga pohtii.

Ylihinnan maksanut asiakas on tietysti pettynyt, ja taatusti varovainen jatkossa. Myös Tsimanga myöntää, että hänen houkuttelemansa asiakas ei enää koskaan käytä hänen palveluksiaan.

– Ei meistäkään tunnu hyvältä ottaa asiakkaalta niin paljon rahaa. Mutta emme saa tehdä työtämme oikeastaan missään. Saatamme tienata yhden päivän aikana 200-300 kruunua. Auto maksaa paljon, vakuutukset maksavat. Meidän täytyy elättää perhe ja lapset, Tsimanga sanoo.

Ylihintoja ei voida karsia lailla

Poliitikot toivovat nyt ,että taksiala itse voisi säännellä toimintaansa niin että röyhkeimmistä ylihinnoista luovutaan. Mutta ainakin toistaiseksi taksimatkaa suunnittelevan asiakkaan tulee olla Tukholmassa äärimmäisen varuillaan.

Esimerkiksi Värtanin satamassa kerrotaan suuressa julisteessa taksiliikenteen hinnoittelussa, mutta vain ruotsiksi ja englanniksi. Näin siitä huolimatta että suuri osa turisteista on suomalaisia.

– Vilpillisiä taksikuskeja tulee painostaa kohtuullisuuteen. Laittomuudet täytyy paljastaa. Aion kutsua alan toimijat yhteiseen tapaamiseen. Mutta paluuta hintasäännöstelyyn ei enää ole. Sen valvonta on vaikeaa ja se rajoittaa vapaata kilpailua, sanoo apulaiskaupunginjohtaja Ulla Hamilton.

Hän myöntää kuitenkin, että nykyinen taksiviidakko on haitaksi Ruotsin pääkaupungille.

– Ei tietenkään ole hyvä asia, jos lomalta kotiin palaavalta turistilta on petkutettu Tukholmassa kymmeniä tuhansia kruunuja. Se ei missään tapauksessa tee hyvää Tukholman maineelle.

Aiheesta lisää 45 minuuttia -ohjelmassa MTV3:lla klo 20.00