Rikostoimituksen Sipilän kommentti: "Kun isoveljestä tuli poliisiveli"

Lue kommentti alta tai Elinkautinen-blogista

"Aika harvoin enää mikään työasia hätkähdyttää. Toki Rautavaaran surullista perhemurhaa tai Laajasalon selittämätöntä väkivaltaa on vaikea ymmärtää, mutta tiistaina neljä suhteellisen ohutta paperinippua äimistytti.

Se oli poikkeuksellista etenkin kun kyse oli niinkin byrokraattisesti otsikoiduista papereista kuin ”Päätös syyttämättäjättämisestä”.

Niin sanotun Putin-jutun julkiseksi tulleissa ”äsjiipeissä” -- näin niitä oikeustalon slangissa kutsutaan -- kuvataan poikkeuksellisen avoimesti poliisin epäiltyjen rekisterin ongelmat. (uutisjuttu)

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti julkistaa tietoja, vaikka poliisi olisi halunnut salata omat salaisen rekisterinsä väärinkäytökset. Päätöksistä on selvästi luettavissa, että valtakunnansyyttäjänvirastossakin on ärsyynnytty poliisin nykyisestä ylisalaavasta linjasta.

Epri on poliisin kovimpaan ydinalueeseen kuuluva rekisteri, johon kirjataan tietoja nahkatakkisista, tuimailmeisistä järjestäytyneen rikollisuuden gangstereista sekä lipevistä petosmiehistä ja muista pahoista taparikollisista.

Näin kuvittelin.

Valtakunnansyyttäjänviraston julkistamat paperit kertovat muusta. Jo määrät ovat järkyttävät. Epäiltyjen rekisterissä oli tämän vuoden syyskuussa 183593 henkilöä, 19564 yhtiötä, 20722 ajoneuvoa, 44103 osoitetta ja 13758 puhelinnumeroa.

Lukuja voi verrata siihen, että aiemmin poliisi on kertonut Suomessa olevan noin tuhat järjestäytyneen rikollisuuden rosvoa. Vankiloissa kiertää enemmän tai vähemmän vakinaisesti viidentoistatuhannen hengen joukko.

Mutta poliisilla on siis syytä epäillä, että 183593 ihmistä syyllistyy tai myötävaikuttaa rikokseen.

Eli suurin piirtein joka kolmaskymmenes suomalainen tai tavalla tai toisella Suomeen liittyvä henkilö on niin ”vaarallinen”, että hänet pitää kirjata keskusrikospoliisin rekisterien kovimpaan ytimeen eli epäiltyjen rekisteriin.

Satakahdeksankymmentäkolmetuhattaviisisataayhdeksänkymmentäkolme? Melkein kaikki vantaalaiset?

Jo tämä määrä kertoo, että poliisissa kukaan ei huomannut mopon keulivan, saati sitten puhalluttanut mopokuskia.

Valtakunnansyyttäjänviraston julkistamissa päätöksissä kerrotaan kuinka kukaan ei valvonut rekisteriä. Eikä tutkinnassa sitten edes löytynyt yksiselitteistä vastausta siitä, kenen laiminlyönneistä tai linjauksesta rekisterikäytännöt olivat vinoutuneet.

Kukaan poliisista ei siis ottanut vastuuta siitä, kenen olisi pitänyt puhalluttaa keuliva mopokuski. Kukaan ei tiennyt tai välittänyt tietää tai edes tiennyt kenen olisi pitänyt tietää. Ei edes poliisiylijohtaja.

Mitä epriin sitten päätyi? Vaikka järkyttävän isosta määrästä osa selittyisi sillä, että jossain määrin rutiininomaiset rahanpesuilmoitukset kirjataan rekisteriin, niin selvää on, että käytäntö on ollut löyhä.

Epriin päätyi ihmisiä pukeutumisen, tatuoinnin, auton sijainnin tai autossa olevan tarran perusteella. Poliisi keräsi tietoja kiinniotettujen rikollisten puhelimista, joiden kaikki numerotiedot päätyivät rekisteriin.

Mikä tahansa löyhä tai ilmeisen kuviteltu yhteys johonkin jengiläiseen johti rekisteröintiin.

Kukaan ei tiedä, paljonko ihmisiä on kirjattu rekisteriin perusteettomasti epäiltynä tai myötävaikuttajana.  Selvää on, että poliisi tulkitsi tämän sinänsä vapaan myötävaikuttajan käsitteen paljon laajemmin kuin olisi pitänyt.

Poliisihallituksen tutkintaan antaman tiedon mukaan vuoden 2009 alusta syyskuuhun 2014 rekisteriin vietiin 9 316 sellaista henkilöä, jotka eivät edes olleet epäiltyjä tai näitä myötävaikuttajia, vaan siis täysin sivullisia. Tämäkin luku häkellyttää. Viisi väärää merkintää joka päivä.

Jos vähennetään tämä 9300 ja ne noin 15000 vankiloissa kiertävää siitä rekisterin 180000:sta, jää edelleen jää 155000 ihmistä. Eli kaikki lahtelaiset ja kotkalaiset.

Jos kyse ei olisi poliisista, voisi kuvitella, että jollekin on maksettu bonuksia per nimi.

Oireellista on, että  kun haastattelin poliisiylijohtaja Mikko Paateroa kuukausi sitten, hän piti epäiltyjen rekisteristä tapahtunutta Putin-vuotoa pahempana kuin itse rekisterin puutteita.

Tässä Paatero oli väärässä. Putin-vuodon kautta paljastui todella paha rakenteellinen ongelma, jonka poliisi halusi salata. Onneksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske ja jutun tutkintaa johtanut valtionsyyttäjäJuha-Mikko Hämäläinen tulivat siihen tulokseen, etteivät poliisin rekisteripidon väärät käytännöt ansaitse salassapitoa.

Poliisi ei edes itse tiennyt, kuka epäiltyjen rekisteriä valvoo ja mitä sinne sai laillisesti tallettaa. Tosiasiassa tässä niin sanotussa Putin-esitutkinnassa tehtiin laillisuusvalvontaa, joka oikeasti kuuluisi muille.

Poliisin oma laillisuusvalvonta – jota se mielellään eri yhteyksissä korostaa – on tässä tapauksessa ollut huono vitsi. Melkein yhtä huono kuin tietosuojavaltuutetulle annettu oikeus tarkastaa epri-rekisteriä kansalaisten puolesta. Yhtä voimaton on eduskunnan oikeusasiamies.

Epri-tapaus kuvastaa hyvin sitä, kuinka lainsäätäjän antama väljä, poliisissa vielä ylitulkittu salassapito johtaa vääriin käytäntöihin. Poliisi kirjaa kyseenalaisia ja vääriä tietoja, eivätkä kansalaiset pääse tarkastamaan kaiken kontrollin ulkopuolella olevasta rekisteristä omia tietojaan.

Poliisissa kuviteltiin, ettei kukaan saisi tietää tästä. Tai ei edes välitetty, mikä on vielä pahempi vaihtoehto.

Tässä vaiheessa voi tietysti kysyä, miksei ihmisiä sitten saisi rekisteröidä, jos kerran heillä on yhteyksiä rikollisiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske perustelee päätöksessä hyvin yksityiselämän suojan merkityksen. ”Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä”.

Käytännön tasolla on siis jokaisen oma asia, missä hän liikkuu, mitä hän pitää päällään, ketä hän kättelee tai kenen kanssa hän seurustelee. Kalske huomauttaa vielä, että suojaan kuuluu myös oikeus tulla arvioiduksi virheettömien ja tarpeellisten tietojen perusteella, jos viranomaisten tekemälle tarkkailulle tai rekisteröinnille on välttämättömiä tarpeita.

Eprin tiedot voivat vaikuttaa myös esimerkiksi työpaikkaan. Epäiltyjen rekisteri ei ole vuoden 2014-2015 vaihteen jälkeen enää vain järjestäytyneen rikollisuuden vastainen työkalu. Uuden lain perusteella eprin tietoja voidaan käyttää turvallisuusselvityksiin, joiden kautta arvioidaan henkilön kelpoisuutta vaikkapa lentokentällä siivoamiseen tai baarin järjestysmiehen tehtäviin. Kokonaan eri juttu on tietysti se, että epriä on tähän jo käytetty, vaikka laki ei ole sitä sallinut.

Tätä uutta lakia säädettäessä perustuslakivaliokunta suhtautui kielteisesti rikoksiin liittymättömien havaintotietojen tallentamiseen ja muistutti, että tallettamisen edellytyksiä tulkitaan suppeasti.

Poliisin käytännöt ja perustuslakivaliokunnan kanta ovat olleet hyvin kaukana toisistaan.

Mutta. Niinpä, valitettavasti aina on se ”mutta”.

Ylläkuvatut eprin ongelmat ovat menneisyyttä. Niitä tullaan puimaan oikeudessa, mutta epäiltyjen rekisteri elää jo uutta elämää. Laki muuttui vuoden 2014 alusta, kun eduskunta antoi poliisille entistä laajemmat oikeudet kerätä ihmisistä tietoja epäiltyjen rekisteriin.

Uutena tulivat havaintotiedot.

Havaintotietoina poliisi saa lain mukaan tallettaa: ”poliisimiesten havaitsemia tai poliisille ilmoitettuja tietoja sellaisista tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan olosuhteiden taikka henkilön esittämien uhkausten tai henkilön muun käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan.”

Poliisi saa siis kerätä mitä tahansa tietoja henkilöstä, jos on perusteltu arvio muun käyttäytymisen liittymisestä rikolliseen toimintaan. Enää ei siis tarvita edes epäiltyjen rekisterin alkuperäistä myötävaikuttamista, vaan laki laajennettiin oikeastaan koskemaan niitä tietoja, joita oli jo aiemmin väärin perustein tallennettu.

Nämä havaintotiedot ovat tietysti salaisia, eikä kansalainen saa koskaan tietää, mitä hänestä on sinne talletettu."