Rikollisuus uhkaa Itämeren maita

Rikollisjärjestöt ovat käyttäneet hyväkseen valtiovallan heikkoutta laajentaakseen toimintaansa sekä yhteiskunnan sisällä että rajojen yli. Itämeren alueen alueellinen ja yleinen turvallisuus on tutkijoiden mukaan muuttunut dramaattisesti kylmän sodan jälkimainingeissa.

Baltian maissa järjestäytyneestä rikollisuudesta on tutkijoiden mukaan tullut Neuvostoliiton hajottua sekä ulkopoliittinen että turvallisuuspoliittinen huolenaihe. Vaikkei laajalle levinnyt rikollisuus uhkaa valtion muodollista suvereenisuutta, se voi uhata valtion todellista suvereenisuutta. Silloin kun valtio ei voi enää ylläpitää demokraattista järjestystä, vaan järjestäytynyt rikollisuus laatii yhteiskunnan säännöt, valtio on "vallattu", Ulrich ja Kivimäki sanovat lauantaina julkaisemassaan tutkimuksessa kansainvälisistä riskeistä ja sisäisestä turvallisuudesta Baltian alueella ja Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä (Transnational Risks and Internal Security in the Baltic Area and Post-Soviet Russia, julk. Edita).

Ulrich on tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa ja valmistelee Kivimäen johdolla väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi aiemmin viisi vuotta Yhdysvaltain ulkoministeriöön nykyisin kuuluvassa aseidenriisuntavirastossa ja on työskennellyt Venäjällä ja Ukrainassa. Järjestäytyneet rikolliset käyttävät uhkailua, petosta, kiristystä ja väkivaltaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Rikollisjärjestöt ovat myös helposti pystyneet mukautumaan rikostentorjuntaan tähtääviin uudistuksiin. Häikäilemättömyys, oveluus ja kyky ohjailla virkavaltaa ovat rikollisjärjestöille ominaisia piirteitä.

Ruotsi tunnusti ensimmäisten joukossa Baltian maat, mutta se kiinnitti myös ensimmäisenä naapurimaiden huomion rikollisuuteen. Ruotsalaisilta yrityksiltä vaadittiin suojelurahaa, kun ne olivat asettuneet Baltiaan, Moskovaan ja Pietariin, ja eräät niistä vastasivat uhkailuihin vetäytymällä entisestä Neuvostoliitosta. Vuonna 1993 Ruotsin poliisi esti, ilmeisesti rikollisjärjestön, yrityksen teollisuusmies Peter Wallenbergin sieppaamiseksi Pietariin.

Järjestäytyneelle rikollisuudelle ominaisia rikoksia Itämeren alueella ovat mm. huumekauppa, rahanpesu, talousrikokset, prostituutio, lahjonta, varkaudet ja laiton asekauppa. Tutkimuksessa viitataan myös rikollisten moottoripyöräjengien uhkaan sisäiselle turvallisuudelle, varsinkin Pohjoismaissa.

Rikollinen terrorismi

Ulrich ja Kivimäki ottavat esille Itämeren alueella uudehkon ilmiön, rikollisten harjoittaman terrorismin. Terrorismi on yleensä yhdistetty poliittisiin tavoitteisiin, mutta hajonneessa Neuvostoliitossa siihen ovat syyllistyneet myös tavalliset rikolliset, esimerkiksi monien alueellisten selkkausten yhteydessä. Tämä terrorismi on ollut joko suoraan osa rikollista toimintaa tai liittynyt yhteiskunnan horjuttamiseen rikollisten päämäärien saavuttamiseksi.

Sotilaskurin mureneminen entisessä Neuvostoliitossa antaa lisäksi aihetta huoleen joukkotuhoaseiden joutumisesta vääriin käsiin. Tutkimuksessa puhutaan myös ruohonjuuritason korruptiosta, joka on taloudellisesti hyvin ongelmallista sekä julkisella että yksityisellä alalla. Entisessä Neuvostoliitossa esiintyy hyvin paljon tällaista pienimuotoista rikollisuutta, joka ei ole yleisessä tiedossa. Tilastotkin vaihtelevat sen mukaan, esittääkö niitä hallitus vai jokin muu taho.

Torjunta

Parhaaksi keinoksi järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseksi on Ulrichin ja Kivimäen mukaan osoittautunut monenvälinen ja kansainvälinen yhteistyö. Itämeren maat ovatkin vuonna 1996 perustaneet ryhmän arvioimaan järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa alueelle ja laatimaan ehdotuksia rikollisuuden vastustamiseksi käytännössä.

Tutkijat viittaavat presidentti Martti Ahtisaaren huhtikuussa 1998 Saksassa pitämään puheeseen, jossa presidentti vaati EU:lta sisäisen turvallisuuden strategiaa ja rajat ylittävää yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Ulrich ja Kivimäki esittävät myös itse pitkän listan suosituksia, jotka ulottuvat lainsäädännön uudistamisesta ja tehostamisesta todistajien suojeluun. Kansallisille poliisiviranomaisille tulisi antaa selkeät oikeudelliset valtuudet rikollisten takaa-ajoon toisen valtion alueella. Baltian maissa olisi järkeistettävä ja karsittava kilpailevia poliisi- ja oikeusjärjestelmiä. Rikostentorjuntaan voitaisiin tähänastista enemmän käyttää asevoimien voimavaroja. Lisäksi naapurimaihin voitaisiin lähettää yhä enemmän poliisin ja tullin yhteyshenkilöitä.
(STT)