Rikoksen tekeminen ei kuulu yksityiselämään

Koska keskustelua aiheen tiimoilta syntyi tuossa tilaisuudessa, niin ehkä aihe kiinnostaa muitakin.

Joku - todettakoon tässä ettei tätä onneksi esittänyt kukaan Diakin opiskelijoista - mutta joku voi kysyä miksi minkään tiedon pitäisi ylipäätään olla julkista. Eikö esimerkiksi oikeudenkäynneistä kertominen ole vain turhaa tirkistelyä?

Ei ole. Rikokset vaikuttavat yllättävänkin vahvasti nykyisenä turvallisuutta korostavana aikakautena yhteiskuntaan. Jos niistä ei voisi kertoa, niin olisimme diktatuurimaa. Niissä ihmisiä saattoi kadota ilman että kukaan ei saanut tietää mihin, koska tiedonvälitys oli täysin valtion kontrollissa.

Perustuslaista on hyvä aloittaa, koska se tuntuu olevan nykyisin suhteellisen pop.

Sananvapaus on turvattu perustuslain 12 §:ssä, jossa todetaan mm.: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä". Tähän siis sisältyy paitsi tiedotusvälineiden oikeus kertoa niin myös kansalaisen oikeus saada tietoa.

Usein syntyy vastakkainasettelu, jossa eri puolilla ovat sananvapaus ja yksityiselämän suoja. Perustuslain 10 §:n alku kuuluu: ” Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.”

Onko perustuslain pykälillä eroja? Eivätkö kaikki ole tasa-arvoisia? Väitän, että eroja on eivätkä ne ole vertailukelpoisia. Katsotaan esimerkiksi perustuslain 20 §:ää, joka käsittelee vastuuta ympäristöstä. Sen kakkosmomentin mukaan "julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon."

Pyrittävä turvaamaan? Hmm, ei vaikuta erityisen velvoittavalta. Entä jos tätä 20 § tarkastellaan vaikka rinnakkain 6 § kanssa, jossa todetaan suoraan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Kumpi vaikuttaa tärkeämmältä? Voiko edes aavistuksen kovemmin muotoiltu 20 § 1 momentti "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille" toteutua, jos ihmiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä, kun nykyjärjestelmässä merkittävä osa ympäristökysymyksistä ratkaistaan viime kädessä oikeuslaitoksessa?

Seuraava kysymys kuuluu, että voiko yhdenvertaisuus lain edessä toteutua ilman sanavapautta?

Ei tietenkään voi, koska jos oikeuden ratkaisuista ei voi kertoa niin mitään yhdenvertaisuutta lain edessä ei voi olla olemassa.

Hyvät lukijat, tässä etäännyttiin jo aika pitkälle, mutta jos olette edelleen mukana, niin nyt viimein päästään asiaan. Perusoikeuksissa on eroja. On kovan luokan perusoikeuksia, jotka mahdollistavat elitistisempien perusoikeuksien toteutumisen.

Kovaa ydintä on mm. 7 §, jonka mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen".

Kovaan ytimeen kuuluu myös sananvapaus. Sen sijaan yksityisyyden suoja kuuluu elitistisimpiin perusoikeuksiin, jotka turvataan muiden perusoikeuksien kautta. Se ei voi toteutua, jos yhteiskunnassa ei kunnioiteta ykkösluokan perusoikeuksia. Todettakoon, että paljon julkisuudessa puitu kiista EU-joukoista päättämisestä koskee vasta perustuslain 93 §:ää. Kyse on isoihin perusoikeuksiin verrattuna hienosäädöstä, mutta iso julkinen kohu kuvaa hyvin perustuslain tärkeyttä.

Mutta: Esimerkiksi rikoksen tekeminen ei voi kuulua yksityiselämän piiriin, vaikka joissain jutuissa rikokseen liittyvät erityisen arkaluonteiset tiedot saattavat suojaa kaivata – ja saavat sitä.

Mielenkiintoista on, että lainsäädännössä yksityiselämän käsitettä ei ole kunnolla määritelty missään. Se lienee liian vaikeaa. Oman käsitykseni mukaan yksi tapa tämän yksityiselämän käsitteen mieltämiseksi on se, että sen kuvittelee sisäkkäisten ympyröiden muodostamaksi kokonaisuudeksi, jonka ytimeen esimerkiksi kuuluvat erityisen arkaluonteiset seikat, kuten terveydentila ja sukupuolielämä. Jokaisessa ympyrässä tullaan ulommaksi ja suoja heikkenee sitä myötä mitä kauemmaksi ytimestä tullaan.

Jotta tätä yksityiselämän suojaa voi nauttia, niin vastapainona on edellytys yhteiskunnan laatimien sääntöjen kunnioittamisesta. Kun henkilö on rikkonut tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta yhteiskunnan sääntöjä, hän ei voi vedota tähän yksityiselämän suojaan rikkomuksen salaamiseksi. Yhteiskunta voi tietyissä rikoksissa puuttua yksilön oikeuksiin monilla tavoin, esimerkiksi tekemällä kotietsinnän, kuuntelemalla puhelimia ja pahimmissa tapauksissa riistämällä vapauden jopa vuosiksi.

Jos yhteiskunta puuttuu näin vahvasti sääntöjen rikkomiseen, niin pitäisikö rikoksia sitten saada tehdä nimettömänä, siten että tiedotusvälineet eivät kerro tekijän henkilöllisyyttä? Nykyisin monet tiedotusvälineet ovat omaksuneet omista eettisistä syistä nimensuojan murtumisen alarajaksi sen että henkilö saa kaksi vuotta vankeutta. Kyse on nimenomaan eettisistä ohjeista, sillä missään kohdassa Suomen lakia ei kielletä rikoksen tekijän nimen julkistamista. Jos näin olisi, niin silloinhan oikeuslaitos tekisi väärin tuomittujen nimiä julkistaessaan.

Millä perusteilla rikoksesta tuomittujen nimiä julkaistaan? Tärkeimmät kriteerit ovat teon merkittävyys, rikosprosessin vaihe ja tekijän asema. Nimensuoja on alhaisimmillaan silloin kun kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä teosta, tuomio on annettu ja tekijä käyttää taloudellista tai poliittista valtaa. Toisin päin käännettynä nimensuoja on korkeimmillaan sellaisen pikkujutun alkuvaiheessa, jossa tekijä on tavallinen kansalainen. Tällaisella jutulla ei kyllä ole uutisarvoakaan.

Nimen julkaiseminen voi aiheuttaa tuomitulle kärsimystä. Toisaalta tätä kärsimystä ei syntyisi lainkaan - ei uhrillekaan - jos rikollinen jättäisi teon tekemättä. Rikoksen tekemiseen liittyy valinta. Jos tekee rikoksen, tekijän täytyy ymmärtää, että silloin voi joutua vankilaan, puoliso voi jättää, työpaikka mennä ja päälle saattaa tulla vielä ikävää julkisuutta.

Perustuslain takaamassa sananvapaudessa ei nimittäin ole kyse vain oikeudesta kertoa. Kyse on myös kansalaisten oikeudesta saada tietoa – myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ihmisten nimistä.

Muuten: Jos et ole koskaan lukenut Suomen perustuslakia, niin siihen kannattaa tutustua. En laita tähän suoraa linkkiä, vaan tee haku www.A9.com -palvelimen kautta sanalla "perustuslaki". Tuo a9 -hakupalvelu on aika paljon mielenkiintoisempi kuin google.

x x x

Tämän blogin tarkoituksena on valottaa tv:n rikostoimittajan työn arkea. Yritän tällä palstalla kertoa syitä journalistisiin ratkaisuihin ja toisinaan valottaa myös rikosmaailman sellaista puolta, joka ei uutisiin yllä. Välillä saatetaan käydä myös dekkarikirjailijan maailmassa.