Riemukas Kalevala-juhla Tallinnassa

Perisuomalaista huumoria etsi Knuuttilan lisäksi dosentti Olli Alho ja virolaista taikauskoa selvittivät tohtori Jüri Viikberg, kulttuurineuvos Rein Veidemann ja Tarton opiskelijoiden keskuudessa tehtyä tutkimusta Risto Järv.

Akateemisista lähtökohdistaan huolimatta juhlasta tuli vanhan hyvän ajan iltamien riehakas nykyaikainen muunnelma. Oman osansa siihen toi suomalaisyhtye Vanhanpiian pojat, josta uskaltaa ennustaa Värttinälle kovaa kilpailijaa. Pojat sanoittavat, säveltävät ja sovittavat kuplettinsa aivan uuteen uskoon kuitenkaan perinnettä unohtamatta. Knuuttilan mukaan suomalainen huumori on vuosisatoja kuulunut samaan joukkkoon kuin muutkin kielletyt puheenaiheet: viina, naiset ja uskonto.

Suomalainen ei myöskään saa nauraa tiloissa, missä ei saa puhua. Ja niitä on paljon: kirkko, sauna, koulu, ruokapöytä tai vaikkapa kalastaminen. Samaa huumorivihamielisyyttä on myös suomalainen kansanperinne ja sananlaskut täynnänsä. Kaikista muista tulee mies, paitsi ei tyhjän naurajasta, Knuuttila varoitteli.

Ollaan jo puun juurella

Olli Alho puolestaan oli saanut jo aiheeksikin mahdottoman tutkimuskohteen supisuomalaisesta huumorista. Kohteen vaikeuden vuoksi hän tyytyi aikajanalla arvioimaan, missä suomalaiset huumorimielessä ovat. Lopputulema oli, että puusta ollaan jo laskeuduttu, mutta paljon pitemmälle ei vielä olla ehditty kuin puun juurelle. Jonkinlaisina lohdutuksen sanoina hän totesi esimerkiksi amerikkalaisten olevan suunnilleen yhtä pitkällä kehityksessään.

-Nauretaan naurettaville asioille ja ihmisille. Television katsotuimmissa ohjelmissa esiintyvät taitavat koomikot, jotka eivät roolihahmoina juuri puhumaan pysty. Tai jos puhuvat, niin puhuvat aidasta ja aidanseipästä. He eivät ole sellaisia kuin ME olemme. Perimmältään he edustavat samaa tyyppiä kuin Jerry Lewis, joka kutsui roolihahmojaan idiooteiksi. Tällaisen idiootin näkeminen naurattaa ja samalla vahvistaa katsoja omanarvontuntoa.
Toinen vaihe huumorin kivisellä tiellä on saunailtojen hauskamies. Vasta kehityksen huipulta löytyy seurue, joka saa yhdessä aikaan todellista iloa, Alho selvitteli.

Suomenlahden yli ei vitsailla

Jüri Viikberg oli tutkinut suomalais-virolaisen huumorin eroja ja yhtäläisyyksiä. Hämmästyttävänä hän piti sitä, että Virossa ei juurikaan ole eikä ole ollut suomalaisvitsejä. Ei liioin Suomessa ole naljailtu virolaisista niin kuin läntisistä naapureista. Selvä yhtäläisyys oli Suomessa ja Virossa 70-luvun kovuus. Molemmissa maissa kerrottiin kovia ja rasistisiakin vitsejä, esimerkkinä "Mikä on maailman ohuin kirja: biafralainen keittokirja".

Vallitsevan epätyydyttävän asiantilan parantamiseksi Viikberg esitti suomalais-virolaisten nalja-maaottelujen ylösrakentamista. Rein Veidemannin pohdiskeluihin kuuluivat Viron ja Suomen kosiskelut sekä avo- ja avioliittokokeilut niin yksilö- kuin valtiotasollakin. Tilanne on hänen mukaansa nyt normalisoitunut - ja kansainvälistynytkin. Yksilötasolla on vapaa valinta ja valtiotasolla molemmat vilkuilevat vieraita eli läntiseen suuntaan.
(STT)