USA/Meksiko 2004. Ohjaus: Niels Mueller. Käsikirjoitus: Kevin Kennedy ja Niels Mueller. Tuotanto: Alfonso Cuaron, Jorge Vergara, Alexander Payne. Kuvaus: Emmanuel Lubezki. Leikkaus: Jay Lash Cassidy. Pääosissa: Sean Penn, Naomi Watts, Don Cheadle, Jack Thompson, Brad Hanke, Michael Wincott, Mykelti Williamson, April Grace. Kesto: 95 min.
Pohjois-Amerikan ylikuumentunut sulatusuuni on psykopaattien, sarjamurhaajien ja poliittisten salamurhien luvattu maa. Maan 1970-lukulaista, kuohuvaa todellisuutta kuvaa poikkeusyksilön näkökulmasta Niels Muellerin tositapahtumiin perustuva esikoisohjaus Richard Nixonin salamurha, jonka aiheen innoitus – kuten tiedämme – jäi vain murhayritykseksi.
Samuel Bicke on baltimorelainen huonekalukauppias, joka on kaikesta vähän ulkopuolella. Vaimo (Naomi Watts) on heittänyt miehen pihalle niin että lapsiakin on hankala tavata. Julius-veli (Michael Wincott) on heivannut Samin rengasfirmastaan, koska tämä on asiakkailleen tyhmänrehellinen. Nykyinen duuni isossa mööpelilafkassakaan ei luista, sillä samasta syystä mies ei osaa myydä tammipöytiä. Pomo (Jack Thompson) koettaa turhaan kouluttaa kovakalloa, joka ei tahdo nöyrtyä ”epärehellisen ja rahanahneen” valtakoneiston rattaaksi. Mies alkaa samastua vaihtoehtoisten toimijoiden, Mustien Panttereiden ja muiden sorrettujen hätään. Myös utooppinen suunnitelma omasta yrityksestä parhaan kaverin, mustaihoisen Bonnyn (Don Cheadle), kanssa kuumentaa häviäjän koeteltuja hermoja.
Tämän kaiken saamme tietää takaumana: elokuva alkaa hetkestä vuonna 1974, jolloin Bicke on jo tehnyt ratkaisunsa ja sanelee tunnustuskasettia ihailemalleen säveltäjälle Leonard Bernsteinille. Hän aikoo kaapata koneen ja murhata kaiken valheellisuuden symbolin, istuvan presidentin. Nixon kun on valittu virkaansa jo toisen kerran, vaikka kansalle annetut lupaukset on törkeästi rikottu – pökköä pesään panee Watergate-skandaali.
Ilmeisin vertailukohta Richard Nixonin salamurhalle on Martin Scorsesen Taksikuski (1976), jonka yksinäiselle psykopaatille Travis Bicklelle päähenkilö on melkein nimeään myöten sukua. Molemmat elokuvat kertovat paitsi yhteiskunnasta vieraantuneen ihmisen amok-juoksusta, myös amerikkalaisesta valtapolitiikasta ja epäsuorasti Vietnamin sodasta. Bickle oli Vietnam-veteraani, joka halusi epätoivon vimmalla ”puhdistaa kadut kuonasta”. Bicke on sodan – ja sen oikeuttajan Richard Nixonin politiikan – sivustaseuraaja, joka haluaisi ”vain pienen palan amerikkalaista unelmaa kuten isänsä ja isoisänsä”.