Revontulilla sittenkin ääni

Revontulten aiheuttamat äänet on ensimmäisen kerran maailmassa kyetty erittelemään nauhoituksesta.

Revontulet

Vihdin lähistöllä 6. huhtikuuta tehtyä taltiointia revontulien äänistä on tutkittu puolisen vuotta, ja nyt voidaan sanoa 90-prosenttisella varmuudella, että revontuliääniä on vihdoin saatu esiin, Sodankylän geofysiikan observatorion tutkija Jyrki Manninen kertoo.

Teknillisen korkeakoulun akustiikan laboratoriossa työskentelevän dosentti Unto K. Laineen taltioimat äänet kuuluvat normaalia taustakohinaa hieman nostattavana suhinana, Manninen luonnehtii. Nauhoituksen aikana Etelä-Suomen yllä oli voimakkaita revontulia. Samassa paikassa myöhemmin tehdyissä vertailutallennuksissa äänitaso näyttää poikkeavan selvästi. Nauhoituspaikka on kaikesta hälystä etäällä oleva kolkka.

Taltioinnista on poistettu virhemahdollisuuksia lukuisin keinoin. Apuna on käytetty muun muassa äänispektrejä ja erilaisia matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä. Tulosta ei haluttu julkistaa ennen kuin se kestää tieteellisen arvostelun. Nauhoitus saa ensi-iltansa perjantaina Teknillisen korkeakoulun ja Sodankylän observatorion järjestämässä seminaarissa. Sitä ennen oli saatava riittävä varmuus, ettei kukaan pääse enää esittelyssä väittämään ääniä vaikkapa maakotkan kiimailuksi tai telkän lennoksi, Manninen huomauttaa.

Taustalla on myös kova kansainvälinen kilpailu, sillä useat tutkijaryhmät ovat yrittäneet pitkään saada talteen revontulten ääniä. Jos olisi paljastettu liian aikaisin, millaista ääntä ja millaisin menetelmin tulee etsiä, joku toinen olisi saattanut ehtiä työstää aiheesta ensimmäisenä tieteellisen artikkelin.

Ääniä kuultu

Lukuisat ihmiset ovat väittäneet ja väittävät kuulevansa revontuliääniä. Nauhoituskin sai siemenensä Laineen vuosien takaisesta Lapin matkasta. Seurueessa eräs intoutui ihmettelemään hiljaisuutta, jolloin toinen tuumasi räiskeen ja rätinän häiritsevän liikaa. Revontulten kuulijoita oli lopulta useita.

Nauhoitus onkin vain osa laajempaa projektia, jonka aikana on haastateltu useita loimujen kuulijoita.

Revontulia

Helmikuussa aloitetut haastattelut ovat tuottaneet 171 vastausta ja lisää etsitään.

Ihmiset puhuvat ritinästä, rätinästä, sihinästä, kohinasta ja suhinasta, joka vaihtelee samassa tahdissa tulten liikkeiden kanssa. Kertomusten perusteella äänet voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan - rätinäksi ja suhinaksi. Jatkossa kuulijoilta yritetään saada tarkempia tietoja havainnoista. Ajatuksissa on myös kerätä ryhmä "ammattimaisesti" kuulevia, jotta mittauksia voitaisiin tehdä samaan aikaan kuin aistihavaintoja.

Mistä äänet?

Projektissa pyritään selvittämään, mistä äänet lopulta tulevat. Manninen puhuu mieluummin revontuliin liittyvistä äänistä kuin revontuliäänistä. Hänen mukaansa kukaan kuulijoista ei ole kyennyt täsmentämään aistihavainnon suuntaa. Suunnan pitäisi kuitenkin olla varsin selvä, jos äänet tulisivat ylhäältä revontulista.

Mitä ilmeisimmin äänet ovatkin yhteydessä revontulten aikaisiin voimakkaisiin magneetti- ja sähkökenttien vaihteluihin, Manninen uskoo. Hän perustelee olettamustaan myös ääniaaltojen "hitaudella". Maanpinnan tuntumassa 340 metriä sekunnissa etenevä ääniaalto yltäisi enintään viidessä minuutissa kuulijan korviin revontulien alareunasta, joka loimuaa 100-110 kilometrin korkeudessa.

Tosiasiassa aika olisi paljon pitempi, koska ääni kulkee paljon hitaammin ilmakehän harvemmissa yläkerroksissa. Äänet kuitenkin vaihtelevat samassa tahdissa kuin revontulen liikkeet. Ei kukaan ole vielä sanonut katselleensa loimuja kello seitsemältä ja kuunnelleensa niitä varttia yli, Manninen heittää. Ihmeteltävänä on edelleen sekin, miksi jotkut ihmiset kuulevat revontuliääniä ja suurin osa vain näkee taivaan ilotulituksen. Joka tapauksessa kuulijat saavat nyt putsatuksi maineensa, sillä heitä on lahjansa takia pahimmillaan arveltu perin harhaisiksi.

(MTV3-STT)

Lue myös:

    Uusimmat