Reseptilääkkeiden katukauppa miljoonabisnes

Huumaavien reseptilääkkeiden katukauppa on kuitenkin varsin suuri ongelma. Etenkin nuorten tyttöjen alkoholin ja psyykenlääkkeiden sekakäyttö on tällä vuosikymmenellä lisääntynyt.
-Liikevaihto näillä lääkkeillä pimeässä katukaupassa saattaa olla 50-60 miljoonaa markkaa vuodessa, arvioi ylilääkäri Juha Karvonen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta.

Hän kertoo, että keskuksen käsiteltäväksi tulee vuodessa noin sata tapausta, joissa lääkäri on määrännyt toistuvasti Diapamin ja Dormicumin kaltaisia lääkkeitä potilaalle. Viimeisessä tapauksessa näin tapahtui joka kolmas päivä.
-Lääkäri haluaa ehkä vain päästä eroon aggressiivisesta potilaasta, joka lähtee rauhallisena resepti kädessä pois vastaanotolta. Toisaalta hän ei ehkä ehdi tunnistaa potilaan motiivia tai todellista tarvetta.

Yleensä nämä veikot myyvät lääkkeet eteenpäin. Kelasta haetaan korvausta noin neljälle reseptille sadasta. Ne lääkkeet, joille sitä ei haeta, päätyvät yleensä katukauppaan. Apteekista ostettuna tietyt psyykenlääkkeet maksavat 80 markkaa sata kappaletta, katumyynnissä hinta on 10 markkaa kappale.

Lääkäreiden holtittomasta reseptien jaosta vihjaavat Terveydenhuollon oikeusturvaan yleensä omaiset tai apteekit. Mutta viestejä tulee myös käyttäjien tai myyjien naapureilta, viranomaisilta ja tiedotusvälineiltä.

Ongelmalliset lääkärit on profiloitukin. Heillä saattaa itsellään olla tai on joskus ollut päihdeongelma ja he ovat alttiita potilaiden painostukselle. He ovat vieraantuneet koululääketieteestä ja kollegoistaan. Heidän vastaanotollaan käy lähes pelkästään psyykenlääkkeiden tarvitsijoita, vaikka he olisivat erikoistuneet johonkin ihan muuhun. Myös potilaskirjanpito on usein puutteellista.

Huumekäyttäjien hoito-ongelmista ja lääkkeiden huumekäytöstä keskusteltiin alalla työskentelevien seminaarissa Helsingissä tiistaina.

Lääketieteelliseen uusi koulutusohjelma

Seminaarin alustajat ovat yhtä mieltä siitä, ettei kukaan lääkäri saa ryhtyä yksin hoitamaan huumeongelmaista potilasta minkäänlaisella lääkityksellä. Hänellä on oltava takanaan asiantunteva ryhmä, sillä huumepotilaat ovat äärimmäisen manipuloivia.

Suurin ongelma Suomessa onkin huumeongelmaisten tunnistamisessa ja hoidossa tarvittavan tieto-taidon puuttuminen. Asiantuntijoita on kourallinen, mutta ongelma kasvaa kasvamistaan.

Potilailla pitäisi olla mahdollisuus jatkohoitoon lähellä kotiaan. Hoitoketjut eli hoidon jatkaminen keskussairaalasta eteenpäin esimerkiksi terveyskeskuksiin ja avohoitoihin ovat kuitenkin puutteellisia. Asiantuntijoiden vähyyden lisäksi syitä tähän voivat olla kuntien resurssien puute tai asenteet.

Huumeongelmaisten hoito pitäisi ottaa mukaan jo lääkäreiden peruskoulutukseen ja siihen erikoistuminen on mahdollistettava meilläkin, toteaa ylilääkäri Risto Pomoell sosiaali-ja terveysministeriöstä.

Heroiinin käyttäjien osuus huumausainerikoksissa on lisääntynyt, arvioi rikosylikonstaapeli Jarmo Keskitalo. Alustavan arvioinnin mukaan yksin pääkaupunkiseudulla poliisin haaviin jäi viime vuonna 1834 huumausainerikosta, kun vuonna 1996 vastaava luku oli 1561.

Kolme kuukautta ei riitä vieroitukseen

Kolmen kuukauden vieroitushoito lääkkeiden avulla on osoittautunut liian lyhyeksi pitkään käyttäneille heroinisteille. Sosiaali- ja terveysministeriö harkitsee nyt, pitäisikö perushoitojaksoa pidentää tarvittaessa kuuteen kuukauteen.

Samalla ministeriön on tarkoitus täsmentää muiltakin osin syyskuun alusta voimaan tulleita uusia määräyksiä narkomaanien lääkehoidosta.
(STT)