Remontti-Reiska asentaa sälekaihtimet

Reiska pyydettiin panemaan paikalleen kahdenlaiset kaihtimet: ikkunan väliin tuleva, tavanomainen alumiinikaihdin ja komea puukaihdin, joka asennettiin huoneen puolelle.

Kaihtimien mukana tuli hyvät ohjeet, joita seuraten homma onnistui mukavasti. Reiska aloitti alumiinikaihtimen kiinnittämisen ruuvaamalla kaihtimen kiinnikkeet sisäikkunan yläpokaan, noin 15 cm reunoista. Tässäkin on oltava varovainen ja katsottava, ettei lasielementti osu ruuvin eteen! Seuraavassa vaiheessa tarkkuutta vaadittiin vähintään saman verran: Reiska porasi 7,5 mm:n terällä kaksi reikää toisen pystypokan läpi. Toinen tulee kaihtimen säätötangon jousta ja toinen vetonyöriä varten. Reiät onkin turvallista porata riittävän kauas lasista: Reiska sijoitti ne suunnilleen puitteen leveyden puoliväliin. Jousen reikä tuli kaihtimen yläreunan tasalle ja narun reikä sentin verran alemmas.

Siistin lopputuloksen saamiseksi reiät kannattaa porata näkyvältä puolelta siten, että apumies pitää vastakapulaa puitteen toisella puolella ottamassa läpi tunkeutuvaa terää vastaan. Silloin se ei repäise tullessaan puuta ruvelle.

Narun pujottaminen jousesta läpi vaatii hiukkasen ompelijan näppäryyttä - onneksi se on paksua ja jäykähköä. Nakkisormisemman kannattaa vaikkapa taittaa narun pää kaksinkerroin ja vetäistä siihen umpisolmu.

Nakkisormiselle seuraava vaihe onkin sitten kaikkein hankalin: peitekappale täytyy lyödä paikalleen pikkunauloilla - ja 30 mm:n sormet ja 15 mm:n naulat ovat tuskallinen yhdistelmä jopa Reiskalle...

Kun kappale oli paikallaan ja sormet puhalleltu kivistämättömiksi, Reiska pani säätötangon paikalleen. Tämä oli varsin itsestään selvä homma; vastakappaleissa on hahlot joten erehtymisen vaaraa ei juuri ole. Liitoksen suojaa muovinen holkki. Säätötankohan jäisi nyt keikkumaan puitteesta törröttävän jousensa varassa, joten se oli vielä napsautettava pikkuiseen pidikkeeseen joka kiinnitettiin ruuvilla puitteeseen heti liitoskohdan alapuolelle. Kun narun kiinnityspala vielä kopsautettiin puitteen alapäähän, alumiinikaihdin oli paikallaan.

Puukaihdin oli hienon näköinen; valmistettu kotimaisesta, lämpökäsitellystä koivusta. Sellaisen kiinnittämiseen on useitakin vaihtoehtoja ikkunanpuitteiden ja -syvennyksen mallista riippuen. Reiska asensi sen u-kiinnikkeitä käyttäen huoneen puolelle, verhotankolaatikkoon. Kiinnikkeiden sijoituksessa täytyy vain muistaa ottaa huomioon käyttökoneiston sijainti, etteivät ne tule sen tielle. Kun kiinnikkeet olivat oikeilla paikoillaan, kaihtimen koneistolaatikko yksinkertaisesti napsautettiin niihin kiinni.

Puitteisiin ei reikiä nyt tarvinnut porata. Puinen säätötanko asettui omalla painollaan sievästi oikeaan asentoon ja vetonarun päähän pujotettiin tyyliin sopiva, kaunis pompula.

(JKA 19.10.2003)