Rekkakuski jää yksin kolarin jälkeen

Rekkakuskin osa kuolonkolarin jälkeen on rankka: hän jää usein yksin syntipukiksi, kun muut kolarin osapuolet ovat kuolleet. Fyysiset vammat voivat rekkakuskilla olla pieniä, mutta henkisellä puolella toipuminen voi viedä pitkään - koko elämän.

Kuusi ihmistä kuoli, kun rekkakuski ja henkilöauto törmäsivät Joensuun Enossa lauantaiaamuna. Rekkakuski jäi ainoana henkiin.

- Tällaisesta ei toivu ikinä. Riippuu henkilöstä itsestään, työnantajan tavasta reagoida, sekä siitä millaista apua hän saa, mutta onnettomuudesta voi seurata työkyvyttömyys, sanoo ammattikuljettajien asiaa ajavan Rahtarit ry:n toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Lehtinen.

Systemaattista tukijärjestelmää ei rekkakuskeille ole - kuljettajalle ei järjestetä automaattisesti tapaamisia kriisityöntekijöiden kanssa. Töihinkin voi palata vaikka heti, jos itsestä siltä tuntuu.

Rekkakolareiden käsittelytapa kohtuuton

Lauantaisen onnettomuuden rekkakuskin työnantaja on kuljetusliike Kohvakka Haukivuorelta. Kuljetusliikkeestä kerrotaan, että kuljettajalle on tarjottu heti turman jälkeen apua, mutta hän on sanonut pärjäävänsä.

- Kysyin heti lauantaina, että tarvitseeko hän apua. Hän sanoi, että kyllä hän pärjää, kertoo Kohvakasta mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Kuljetusliike Kohvakan tietojen mukaan rekkakuski on tänäänkin kotonaan ilman kriisiapua.

Kuljetusfirman mielestä sekä poliisi että media nostavat rekkakuskin syylliseksi.

Poliisi kertoi uutisissa lauantaina, että rekkamiestä epäillään tässä vaiheessa kuudesta kuolemantuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Poliisi lisäsi, että tutkinta on alkuvaiheessa.

- Poliisikin voisi miettiä sanamuotojaan, että miten se asia ilmaistaan heti onnettomuuden jälkeen. Eikö voisi muutaman päivän odottaa, että mies pääsee vähän toipumaan, ennen kuin aletaan puhua kuolemantuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kommentoidaan kuljetusliike Kohvakasta.

Kohtuuttomana sekä poliisin että median tapaa käsitellä rekkakolareita pitää myös Rahtarit ry:n toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Lehtinen..

- Rekkakuskin syyttäminen niin kauan kuin toisin todistetaan on lain ja asetusten mukaista, mutta inhimillistä se ei ole, sanoo Lehtinen.

"Apusysteemi ei monesti toimi"

Rahtarit ry:n toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Lehtinen sanoo, että yhteiskunta ei ota tarpeeksi vastuuta rekkakuskien auttamisesta kuolonkolarien jälkeen.

- Esimerkiksi VR:llä asiat on hoidettu niin, että vastaavaan onnettomuuteen joutunutta junankuljettajaa ei päästetä turman jälkeen töihin, ja hänet ohjataan hoitoon. Ammattiliikenteen kuljettajille tällaista systemaattista järjestelmää ei ole pysytty luomaan, sanoo Lehtinen.

- Tarjolla pitäisi olla henkistä apua. Valitettavasti se ei kaikin paikoin pelaa, sanoo Lehtinen.

Kriisiapua on tarjolla, mutta perään ei soitella

Turma sattui Joensuun Enossa, joten ensiapua rekkakuskille on mitä ilmeisimmin annettu Joensuussa.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan ylilääkäri Pirjo Kettunen ei osaa sanoa kyseisen kuljettajan tilanteesta, mutta kertoo, että yleisesti kriisiapua on saatavilla, ja kriisiapua voi milloin vain pyytää esimerkiksi omalta terveysasemaltaan.

- Meillä keskussairaalassa on kriisityöryhmä, jossa on sairaanhoitajia, lääkäreitä ja psykologeja. Heti turman jälkeen kysytään, onko tarvetta kriisiavulle, kertoo Lehtinen.

Toisaalta jos ihminen sanoo, ettei tarvitse apua, ei sitä myöskään väkisin tarjota.

- Yleinen käytäntö on ollut, että ei perään enää soitella. Olemme kyllä miettineet, että olisiko järkevää soittaa, mutta jos henkilö on kerran kieltäytynyt avusta, niin emme ole enää lähteneet apua jälkeenpäin tarjoamaan, sanoo ylilääkäri Pirjo Kettunen.

Rahtarit ry:n toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Lehtinen sanoo, että kuljettaja ei usein heti onnettomuuden jälkeen pysty arvioimaan omaa avuntarvettaan.

- Kuljettajalla on onnettomuustilanteessa pallo täysin hukassa. Kuljettaja lähtee siivoamaan jälkiä ja toimimaan niin maan perusteellisesti, eikä kukaan huomaa, että hänellä on jotakin ongelmaa, sanoo Anna-Kaisa Lehtinen.

Lue myös:

    Uusimmat