Ravikommentti: Pappakerhot kokoontuvat

Luon silmäyksen saliin. Tutulta näyttää, uusia kasvoja ei joukosta juuri löydy. Hakeudun kaverini Kari Linnan pöytään. Muodostamme kokouksen nuorisokentän. Minä, keski-ikää vääjäämättömästi lähestyvä 40-vuotias, olen kokousväen kuopus. Kari, 53 vuotta, kuuluu myös nuorisokaartiin.

Kokousta istuvan porukan ikäjakauma on siis tanakasti takapainotteinen. Myös sukupuolen suhteen salin sakki on yksituumaista, sillä noin kolmikymmenhenkiseen porukkaan kuuluu vain yksi nainen.

Tilanne on sama ympäri (ravi-)Suomen. Vanhemmat miehet pitävät kokouksissa ja hallituksissa ohjia käsissään. Ja näinhän se on, maailma on senkaltainen, että iäkkäämmille miehille on usein karttunut eniten kokemusta ja näkemystä. Heitä luonnollisesti tarvitaan päätöksentekoon, mutta ravien kohdalla tilanne on hämmentävän yksipuolinen, mikä ei ole lajin etu. Näkemyksiä kaivataan muistakin väestöryhmistä.

Luvutkin kertovat koruttomasti asian tolan: maakuntaratojen hallituksen puheenjohtajista kaikki 19 ovat miehiä.

* * *

Mielestäni ikä tai sukupuoli ei sinällään ole itseisarvo. En liputa nais-, mies- tai ikäkiintiöiden puolesta. Uskon tasa-arvoon, ja nimenomaan siten, että pätevimmät kuuluvat ikäänsä tai sukupuoleensa katsomatta päättäviin elimiin. Mutta ihannetilanne on se, että ne pätevimmät päästään valitsemaan kirjavasta ehdokasjoukosta, ei ainoastaan samaa väestöryhmää edustavien parista.

Ihminen tarkastelee elämänmenoa oman viitekehyksensä läpi. Sen vuoksi esimerkiksi se raviseuran vanhempi herrasmies ei välttämättä pysty samaistumaan nuorten tilanteeseen. Tästä päästään siihen kärjistykseen, etteivät vanhemmat herrasmiehet ole asiantuntijoita sen suhteen, miten nuoria tulee houkutella raveihin ja miten heidät saadaan viihtymään tapahtumissamme.

Minä tunnen ytimiä myöten lapsiperheen arjen kiireineen, vaatimuksineen, haaveineen ja haluineen. Tiedän, mitkä jutut ovat suosikkeja ja mitkä inhokkeja. Tiedän, koska elän kyseistä elämänvaihetta.

Vaikka olen entinen nuori ja tuleva seniori, en voi väittää sisäistäväni näiden väestölohkojen aivoituksia ja tahtotiloja. Voin ottaa selvää siitä, mitä he haluavat, mutta se on tyystin eri asia kuin omakohtainen kokemus ja tieto. Siksi ikäkaareltaan laaja ja sukupuolijakaumaltaan tasapainoinen edustajisto on tavoittelemisen arvoinen asia. Jokainen toisi päätöksentekoon mukaan oman elämänsä raamit.

Ja miten käy ravien järjestötoiminnan tulevaisuudessa, jos nelikymppinen on porukan nuorin? Raviseuran kokoukset ja Kaustisen Kansanlääkintäkeskuksen lounaat ovat ainoat paikat, missä minua enää pojitellaan.

* * *

Järjestötoiminta on talkootyötä. Kokouspalkkioita ei pahemmin maksella eikä päitä silitellä. Varttuneemmissa ikäluokissa kukkii vielä kökkähenki, mutta jo meidän 70-luvulla syntyneiden keskuudessa aate on alkanut lakastua. Puhumattakaan vielä nuoremmista.

Vaikka raviurheilu on ukkoutunut laji, nuoria on viime aikoina tullut harrastuksen pariin kiihtyvällä tahdilla, kiitos notkistuneen juniorityön. Järjestötoimintaan heitä on kuitenkin vaikea saada mukaan. Osittain sen vuoksi, että edellä mainittu taloudellinen kimmoke puuttuu. Osittain taas sen vuoksi, että vertaistuki uupuu. Ei ole helppoa lähteä kokoustamaan itseään iäkkäämpien ja kokeneempien seuraan. Protokollatkin ovat niin vaikeaselkoisia.

Pää pitää saada auki. Aina kun yksi nuori lähtee mukaan järjestötoimintaan, muita tulee mahdollisesti perässä.

Kun seuraa ravien tiimoilla käytävää keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä, vastaan tulee korkealentoisia kehitysehdotuksia ja lupaavia ideoita. Voi olla, että harva niistä on lopulta toteuttamiskelpoinen, mutta olisi tärkeää saada keskustelu virallisissa elimissä käyntiin ja huuhdottua yhdessä alueen päättäjien kanssa hiekasta ne kultajyvät esille. Twitterin solissa ja Facebookin kanjoneissa syntyneet ajatukset harvemmin yltävät päättäjien tietoisuuteen.

Haastankin teidät ravien ystävät mukaan järjestötoimintaan. Uutta verta kaivataan kipeästi, sekä miehiä että naisia, sekä nuoria että varttuneita, sekä pelisuuntautuneita että talleilla viihtyviä, ihan kaikkia. Raikkaat ajatukset ovat tarpeen. Hae oman paikkakuntasi hevosystäväinseuran jäseneksi ja lähde vaikuttamaan lajin hyvän huomisen turvaamiseksi.