Rattijuopumuksia ei kitketä kovemmilla rangaistuksilla

Rattijuoppoja ei saada kitkettyä liikenteestä rangaistuksia kiristämällä, arvioivat asiantuntijat STT:lle. Kun humalainen vääntää virta-avainta, hän ei ajattele mahdollisia seuraamuksia. 

– Rattijuoppo asettaa itsensä suurimpaan vaaraan. Jos hän ei mieti omaa henkeään, miksi hän miettisi jotain rangaistuksia, sanoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelija Hannu Niemi

Myös liikenne- ja viestintäministeriön liikenneneuvos Kimmo Kiiski on sitä mieltä, ettei rikosoikeudella ratkota sosiaalisia ongelmia. Jos rattijuopumukset voisi karsia rankaisemalla, se olisi jo tehty. 

Tutkimusten mukaan rangaistusten koventamisella on hyvin vähäinen vaikutus ihmisten rikoskäyttäytymiseen. Esimerkiksi vuonna 1994 päihtyneenä ajelua yritettiin vähentää alentamalla törkeän rattijuopumuksen rajaa 1,5:stä 1,2 promilleen. 

– Tällä ei ollut vaikutusta. Se ei ole näkynyt ratsiatutkimuksissa eikä poliisin tietoon tulleissa rikoksissa, sanoo oikeusministeriön erityisasiantuntija Ville Hinkkanen

 Kaikkiin autoihin ei saa alkolukkoa 

Eduskunnan käsittelyyn menevässä kansalaisaloitteessa vaaditaan muun muassa, että kuolemaan johtaneet rattijuopumukset pitäisi katsoa tapoiksi. 

Asiantuntijat muistuttavat, että törkeän rattijuopumuksen, törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja törkeän kuolemantuottamuksen yhdistelmästä voi jo tuomita yhdeksän vuotta vankeutta. Laki myös mahdollistaa tahallisen kuolonkolarin tuomitsemisen tappona. 

Hinkkasen tiedossa ei ole, että rattijuoppojen kuolonkolareita olisi tuomittu tappoina. Tilastokeskuksen yliaktuaarin Miina Keski-Petäjän selvitys kertoo, että törkeään kuolemantuottamukseen syyllistyneistä 9 rattijuoposta 7 tuomittiin ehdottomaan vankeuteen käräjillä vuonna 2012. Tuomioiden keskipituus oli 2 vuotta ja 4 kuukautta. 

Rangaistusten kiristämistä tehokkaampana keinona asiantuntijat pitävät esimerkiksi alkolukkoja. Liikenneministeriössä valmistellaan paraikaa alkolukkolainsäädännön uudistuksia, mutta kyse on hienosäädöistä. Laite ei ole tulossa pakolliseksi rattijuopumuksesta kärynneille. 

Kaikilla rattijuopoilla ei ole ensinnäkään ajo-oikeutta. Alkolukko-ohjelman hintakin on noin 1500-2000 euroa, ja maksajaksi voisi joutua sosiaalitoimi, jos rattijuopolta ei löytyisi rahaa. 

– Eikä kaikkiin uusimpiinkaan autoihin voi asentaa alkolukkoa sähköjärjestelmien erojen takia, Kiiski sanoo. 

Valtioneuvosto on sitoutunut edistämään EU:ssa alkolukon saamista kaikkiin uusiin autoihin. Jotta se toteutuisi, tarvitaan pakottavaa EU-lainsäädäntöä, jota esimerkiksi Saksa on vastustanut. 

Rattijuopumuksiin voidaan vaikuttaa myös valvonnalla ja alkoholipolitiikalla. Esimerkiksi alkoholin kokonaiskulutus on selvässä yhteydessä rattijuopumusten määrään. 

 "Pakkohoito huono keino" 

 A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki muistuttaa, että rattijuopoissa on hyvin erilaisia ihmisiä, joihin purevat eri keinot. Hänen mielestään tärkein keino päihdeongelmaisten kohdalla on hoitoon ohjaus ja muilla se on valistus ja asenneilmapiirin muuttaminen. Nykyisin hoitoon ei pääse usein riittävän nopeasti tai jopa ollenkaan. 

Rattijuoppojen pakkohoitoa Simojoki ei kannata. 

– Pakolla ei yleensä saada hoidettua ketään. Meillä ei ole antaa lääkettä alkoholismiin. Emme voi pitää ketään puolta vuotta hoidossa, työntää lääkettä pakolla suuhun joka aamu ja sitten todeta, että alkoholiongelma on hoidettu.  

Lue myös:

    Uusimmat