Ranskalla edessään suuri savotta

Jos tämän Euroopan l'enfant terriblen, kauhukakaran, uusi yhtenäisyys kestää niin kauan, että sen voimalla saadaan aikaan viimeinkin aivan liian pitkään odotetut, välttämättömät päätökset ja uudistukset, silloin maalla on mahdollisuus nousta takaisin siihen asemaan, mikä sillä on perinteisesti ollut eurooppalaisena suurvaltana. Haaste on valtava, mutta mahdollisuus siihen on juuri nyt. 

Lue myös: Talvisodan henkeä Ranskassa

Onnistuminen olisi äärimmäisen tärkeää koko Euroopan kannalta.  Sitä toivoo myös Saksa, jolle yksin kukkona Euroopan tunkiolla seisominen ei ole kuin helppoa eikä miellyttävää.  

Yksinään vahvakaan Saksa ei voi kaikkea tehdä, ja ennen kaikkea yksin kaikesta määrätessään se saa yksin osakseen myös pahimmat syytökset monista maista.  Euroopan rakentamisessa Saksan ja Ranskan yhteispeli on ollut aina välttämätöntä.

Tällä kertaa Ranska yllätti jopa Saksan ja muistutti koko maailmalle, mistä ovat lähtöisin ihmisoikeuksien julistus ja sananvapauden periaate. 

Kun viime vuosien suurimmassa verilöylyssä Madridissa surmansa sai lähes 200 henkeä ja Lontoon attentaatissakin melkein 60 henkeä, ei samaa planeetanlaajuista yhteishenkeä syntynyt. 

Ranskassa kansalaisten liikkeelle lähdöllä on satoja vuosia vanhat perinteet, ja tässä tapauksessa maa voi olla siitä ylpeä.  Missään muualla moista kollektiivisen tahdon näyttöä ei olisi koskaan saatu aikaan.  Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän seurauksena kaikki ripustivat maansa lipun oman talonsa eteen ja pysyivät tiiviisti sisällä.

Kansallisen voimannäytöksen nostattamana täällä syntyi myös sellainen poliittinen yhtenäisyys, ettei sellaista ole maassa nähty sitten Pariisin vapauttamisen toisen maailmansodan jälkeen.  Yhteinen vihollinen, terrorismi, työnsi eripuraisuuden taka-alalle ensimmäistä kertaa Ranskan uuden ajan poliittisessa historiassa.

Edellytyksenä oli tietysti myös se, että presidentti ja maan hallitus saivat attentaattisarjan hoidetuksi pois päiväjärjestyksestä nopeasti varmalla ja esimerkillisellä tavalla. 

Se oli aivan toista kuin kolme vuotta sitten eletty Toulousen attentaattisarja, jonka kaaosmaisesta hoitamisesta silloinen presidentti Nicolas Sarkozy sai kaikkea muuta kuin kiitosta. 

Nyt viidennen tasavallan epäsuosituin presidentti Francois Hollande osoitti odottamattoman vahvaa johtajuutta, josta kaikki oppositiota myöten ovat häntä kiitelleet.  -Sans faute, virheetöntä! luonnehtivat kaikki. 84 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että kriisi hoidettiin hyvin.  Hollanden henkilökohtaiset suosioluvut ovat nousseet 40 prosenttiin, kun ne olivat alimmillaan aivan mahdottomat 13 prosenttia.

Kriisin seurauksena Ranska siis sai takaisin itselleen presidentin ja hallituksen, joihin luotetaan.  Osaako ja uskaltaako Hollande tarttua tilaisuuteen samalla varmuudella kuin kriisin hallinnassa, sitä kaikki kyselevät ja toivovat. 

Edessä oleva suuri savotta on suuri rankka; tehdä EU-komission vaatimat talouden rakenneuudistukset ja uudistaa maan integraatiopolitiikka niin, että ääri-islamilaisuutta ruokkivat esikaupunkialueet,  joihin poliisi ei uskalla enää jalallaan astua, saadaan takaisin yhteiskunnan piiriin.

Monissa muissa maissahan kansallisen yhtenäisyyden ja pelastuksen nimissä perustetaan koalitiohallituksia, joissa oikeisto ja vasemmisto yhdessä ratkovat maan suurimpia ongelmia. Meillä Lipposen ja Niinistön yhteistyö nosti maan edellisestä lamasta, ja Saksaa hallitsevat nyt yhdessä oikeisto ja vasemmisto. 

Sellaista ei voisi ranskalainen edes kuvitella!  Talousahdingosta huolimatta Ranskan oikeisto ja vasemmisto ovat aina kiivaasti vastakkain ja oppositio vastustaa aina kaikkea, mitä hallitus yrittää tehdä.  Kun se itse pääsee hallitukseen, se usein yrittää aivan samaa  -  jota taas uusi oppositio vastustaa henkeen ja vereen, vaikka se olisi ihan samaa mieltä.  Ja jos ei oppositio onnistu kaatamaan uudistusta, niin viimeistään silloin ryntää kansa kadulle. 

Hollanden suuri lisävastus on syntynyt hänen oman puolueensa vasemmasta siivestä, joka vastustaa lähes kaikkia välttämättömiä talousuudistuksia eri syistä.  Ylipäätään Ranska on aina tehnyt kaikki uudistuksensa muuta Eurooppaan 20 vuotta jäljessä.  Nyt se on kuitenkin mukana yhteisessä valuutassa, eurossa, eikä muu Eurooppa voi odottaa.

Vaikea sanoa, kumpi ongelmista on suurempi; hoitaa Ranskan talous kuntoon vai saada täällä asuva Euroopan suurin muslimiyhteiskunta osaksi yhteiskuntaa. 

Presidentti Hollande sanoi perjantaina, että integrismin noususta kärsivät eniten Ranskan muslimit itse.  On selvää, että nyt tarvitaan kovia otteita terrorismipesäkkeiden kitkemiseksi, mutta yli neljän miljoonan muslimin väestö tarvitsee myös itse niin vahvaa identiteettiä, että se voi lähteä vastustamaan ääriliikkeitä. 

Nyt siihen tarpeeseen olisi edellytykset tarttua; niin kauhuissaan muslimit itse ovat tapahtuneesta. Mutta on myös löydyttävä yhteisymmärrys ja tasapaino oikeiston välillä, joka korostaa vain kovia otteita, ja vasemmiston, joka usein vain hyssyttelee ääriliikkeitä ruokkivien ongelmaesikaupunkien kanssa.  

Myös koululaitoksen merkitystä on korostettu viime päivinä entistä enemmän.  Siinä on varsinainen jättimöykky, joka syö enemmän veronmaksajien varoja kuin missään naapurimaassa saamatta silti aikaan samoja tuloksia. Senkin uudistaminen kuuluu täällä ns. mahdottomiin tehtäviin.  Aiemmat yli miljoonan hengen jättimielenosoitukset ovatkin liittyneet juuri koululaitoksen rukkaamisen vastustukseen. 

Listaa voisi jatkaa vielä  -  niin valtavasti tehtävää täällä on.  Ranska on kuin suuri valtamerilaiva, äärimmäisen hidas kääntymään. Tällä kertaa se sai kuitenkin sellaisen herätyksen, että shokkihoidon tainnuttamana se voisi vääntyä uuteen asentoon.  Presidentti Hollande ja pääministeri Manuel Valls ovat siis paljon vartijoina.  Koko Euooppa odottaa heiltä lisää suuria tekoja. 

Mutta myös Euroopalta odotetaan aiempaa suurempaa yhteistyötä ja keskinäistä ymmärrystä.  Tähän asti vain tiukkana kirjanpitäjänä toiminut liittokansleri Angela Merkel ymmärsi nopeasti Ranskan oikeat otteet terrorismia vastaan. 

Eurooppa on kuitenkin jakautunut uhkakuvissaankin kahtia:  Meillä pohjoisessa ja Itä-Euroopassa suurimpana uhkana koetaan Putinin Venäjä, kun taas täällä suurin kauhu liittyy muslimiterrorismiin.  Molempien olisi syytä ymmärtää toisiaan nykyistä paremmin.

Päivitetty uusimmilla presidentti Hollanden kannatusluvuilla 19.1.15.