Ralf Långbacka vuoden taiteilija Savonlinnassa

-Jotkut laulajista ehtivät paikalle kovin myöhään, ja se tietenkin hankaloittaa työtä, koska aina uuden ihmisen saapuessa on ikään kuin aloitettava alusta. Långbacka korosti, ettei hän moiti oopperajuhlien järjestäjiä asiasta, mutta toivoi siihen kiinnitettävän huomiota.

-Mutta toisaalta, saataisiinko esiintyjiksi esimerkiksi Rigoletton osan tekevän Franz Grundheberin kaltaisia laulajia, jos harjoitusaika olisi kolme viikkoa, Långbacka pohdiskeli.

Ralf Långbacka ei nuorena miehenä pitänyt oopperaa uskottavana taidemuotona.

- Katsoin opiskeluaikoinani ennen kaikkea Münchenissä paljon oopperaa. Solisteina oli sen ajan suuria tähtiä, kuten Birgit Nilsson. Kyllä he lauloivat hyvin, mutta teatterina ooppera ei koskettanut. Muutos tuli, kun näin Berliinin Komische Operissa Walter Felsensteinin ohjauksia, Långbacka kertoo tämänvuotisessa oopperajuhlakirjassa.

-Tuskinpa olisin koskaan ohjannut oopperaa, jos en olisi tutustunut Felsensteiniin.

Långbacka tuli uusine ajatuksineen Suomeen ja aloitti ohjaajanuransa vuonna 1958. Pian hänestä tuli Turun ruotsalaisen teatterin johtaja 27-vuotiaana, sen jälkeen Kansallisteatterin johtaja.

Ensimmäisen oopperaohjauksensa hän teki vuonna 1967. Hänen Suomen kansallisoopperaan ohjaamansa Alban Bergin Wozzeck oli sensaatio. Wozzeckissa nähtiin elävää teatteria, sisäisesti tulkittuja solistirooleja sekä oopperakuoro, joka liikkuu ja reagoi elävästi.

Kuoro on yhteistyökumppani

-Kuoron tehtävä on aina kiinnostanut minua. Vanhassa oopperassa sen tehtävä oli usein hyvin yksikertainen: tulla lavalle, laulaa ja mennä pois. Minä panin kuoron ottamaan osaa, liikkumaan ja reagoimaan, seuraamaan näyttämön tapahtumia.

Ohjaajalle kuoro on siitä asti ollut hyvin tärkeä yhteistyökumppani. Hän vaatii siltä paljon eikä hyväksy minkäänlaista passiivisuutta. Yksikin niitä näitä ajatteleva ihminen lavalla pilaa Långbackan mielestä kokonaisen kohtauksen. Långbackan mukaan yleisö ei usein ymmärrä ohjaajan työn merkitystä oopperaesityksen synnyssä.

-Usein ajatellaan, että ohjaus on jossain valmiina, sitten se vain toteutetaan. Tosiasiassa ohjaajalla on vain musiikki ja teksti ja siinä olevat yleiset näyttämöohjeet. Sen pohjalta syntyy kaikki muu.

On myös väärinkäsitys, että oopperaa voisi ohjata niin kuin on aina ennenkin ohjattu. Teatteritaide muuttuu koko ajan.

-Jos nyt tehtäisiin Verdin ajan alkuperäisiä ohjauksia, yleisö nauraisi. Musiikki ja sen esitystapa eivät ole paljon muuttuneet, teatteri on.

Savonlinnaan Långbacka on ohjannut aikaisemmin Verdin Macbethin, joka on tänäkin kesänä ohjelmistossa. Juhlien kesän uutuusoopperan, niin ikään Verdin Rigoletton ensi-ilta on keskiviikkona ja Macbethin heinäkuun 20. päivänä.

Lauantaina 14. heinäkuuta Långbacka soittaa Savonlinnassa klarinettia jazzyhtyeessä. Tuolloin pidetään Vuoden taiteilijan toivekonsertti Wanhalla Kasinolla.

(MTV3-STT)