Rakkauden lyhyt oppimäärä

Kaikkihan me toki haluamme tietää, mitä rakkaus todella on. Lähes kaikilla meistä on omakohtaisia kokemuksia ihastumisista, rakastumisista, rakkaudesta ylipäätään. Mutta ovatko omat mielikuvamme vain tunnepohjaisia harhoja?

Ehkä olisi hyvä lähestyä asiaa akateemisesti, kuten Oppi rakkaudesta -kirjan kirjoittaja professori Risto Saarinen tekee. Kirja perustuu hänen opetuksiinsa Helsingin yliopistossa sekä Suomen Akatemian "Järki ja uskonnollinen hyväksyminen"-huippuyksikössä.

Kirjan edetessä käydään läpi laajasti kaikki ihmiselämän tunnetilat, joita voidaan jollakin tapaa kutsua rakkaudeksi. Koko kirja alkaa lapsuuden kokemuksista, hyväksymisestä ja arvostuksesta. Kun siis lasta rakastetaan riittävästi, on sitten pakissa jo valmiina rakkautta, jota voi myöhemmin jakaa muille. Saarinen kuitenkin muistuttaa, että tätä ei pidä ottaa kohtalona vaan huonoistakin lapsuudenkokemuksista huolimatta koskaan ei ole liian myöhäistä oppia rakastamaan ja tulla rakastetuksi.

Kirjan edetessä lukija huomaa, että pyrkimys hyvää elämään eri muodoissaan on tämän kirjan määritelmän mukaan rakkautta. Koko rakkauden perusmuoto on ystävyys toisen tai toisten ihmisten kanssa. Tämä ystävyys voi sitten esiintyä tilanteesta ja kulttuurista riippuen eri muodoissaan.

Voidaan puhua eroottisesta rakkaudesta, lähimmäisenrakkaudesta, leikkisästä rakkaudesta tai vaikkapa kunnioituksesta. Näitä käsitteitä Saarinen määrittelee ja pyörittelee ehkäpä turhankin akateemisesti. Ongelma on, että rakkaus on tässä kirjassa kuin saippua, joka saa koko ajan uusia muotoja. Näistä lukijan - ainakin minun - on vaikea saada kiinni. Ehkä vain odotin vääriä asioita.

Ehkäpä parhaimmillaan kirja on kertoessaan sinänsä perinteistä tarinaa tilanteesta, jossa toinen ei voi tietää, onko toisella samanlaisia eroottisia tunteita toista kohtaan. Toisen on tehtävä aloite, jolloin toinen voi tulla torjutuksi. Tämä riski torjutuksi tulemisesta kuuluu rakkauteen ja voi vain arvailla kuinka moni yksinäinen ihminen on jättänyt tämän riskin ottamatta.

"Romanttinen rakkaus ei ole huvipuistoajelun kaltainen vaaraton seikkailu, vaan se asettaa ihmisen kuoleman ja uuden elämän kaltaisten ankarien todellisuuksien eteen", kertoo Saarinen.

Rakkaus ja kuolema on teema, jota Saarinen käsittelee pitkään, onhan teema myös kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden merkittävää polttoainetta. Ehkä tässä pitää ymmärtää, että rakkaudettomuus sinänsä on jo sisäistä kuolemaa ja toivottaman rakastetun loputon kaipuu on ennenaikaista kuolemaa. Mutta Saarisen mukaan kuolema on pelissä mukana myös sillä tavalla, että valitessaan yhden, kaikki muut kilpakosijat jäävät ikään kuin kuolemaan ainakin tämän yhden yksilön pään sisällä.

Saarinen käsittelee rakkausteemaa myös uskonnollisesta, filosofisesta ja tieteen näkökulmasta. Hän kertoo pitkään myös avioliitoista ja yleensäkin parisuhteista. Voikin sanoa, että kirja on hyvin laaja-alainen katsaus rakkauteen ikään kuin ylätasolla. Ehkäpä erilaiset elämäntaito-oppaat kertovat rakkauden sisällöstä ja toimivuudesta sitten siellä alatasolla.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja on uutistuottaja MTV Uutisissa